28. tammikuuta 2017

Miten onnistuu opiskelun ja työn yhdistäminen?



Olen neljä- ja puolivuotisen opiskelu-urani aikana tehnyt enemmän tai vähemmän töitä opiskelujen ohella ja ajattelin nyt jakaa kokemuksiani siitä, millaista se on ja miten se oikein onnistuu.

Miksi ja miten?


Miksi oikein teen töitä, kun voisin keskittyä vain opiskeluun? Opintotuki juoksee ja lainaakin voisi nostaa. Ensinnäkin, olen aika toimelias ihminen. Kun aloitin opiskelun vuonna 2012, olin pari kuukautta pois töistä, kunnes mulla tuli tylsää ja menin takaisin. Aidosti tykkään tehdä töitä.

Tietysti yksi hyvä puoli on se, että rahaa on vähän enemmän. Lisäksi musta on mukavaa, ettei ole opintolainaa. Tärkeinpänä pidän kuitenkin sitä, että saa kerrytettyä työkokemusta jo opiskelun aikana. Kun ei valmistu suoraan mihinkään ammattiin, omalla aktiivisuudella ja suuntautumisella on aika paljon väliä. Itse ainakin olen kokenut tärkeäksi opetella työelämätaitoja ja kehittää vähitellen omaa osaamista muuallakin kuin koulunpenkillä. Usein yksi asia johtaa toiseen, joten kaikki tekeminen on aina plussaa.

Ehtiminen ja jaksaminen riippuu paljon ihmisestä, mutta tietysti vaikuttaa myös se, mitä opiskelee ja millaista työtä tekee. Esimerkiksi yliopistossa sellaisiin opintoihin työt on helppo yhdistää, missä kontaktiopetusta on vähän ja opintosuoritukset tehdään tentteinä tai esseesuorituksina. Sellaisiin opintoihin työt on vaikeampi yhdistää, joissa on paljon kontaktia, läsnäolopakkoja, paljon tehtäviä ja lukuisia deadlineja.

Työn pitää mielestäni myös olla joustavaa, pitää olla mahdollisuus vaikuttaa jonkin verran omiin työvuoroihin, siihen kuinka paljon tekee ja koska. Jos opiskelussa on paljon kontaktiopetusta, silloin voi olla hyvä jos työt pystyy tekemään kotoa käsin.

Mitä ja kuinka paljon?


Vähemmän on tarkoittanut sitä, kun ole ollut työsuhteessa. Noin vuoden ajan tein hyvin satunnaisesti keikkatöitä, kuten kirjoitin lehtijuttuja ja kävin ohjaamassa sanataidetta. Enemmän taas tarkoittaa niitä aikoja, kun olen ollut työsuhteessa.

Ensimmäiset pari-kolme vuotta työskentelin pikaruokaravintolassa keskimäärin kymmenen tuntia viikossa. Työvuoroihin pystyi vaikuttamaan melko paljon, ja koska työ oli niin erilaista kuin opintoni, ne toimivat vähän toistensa vastapainona. Kesätöistä ei tarvinnut stressata, koska töitä riitti. Olin kuitenkin koko ajan aika väsynyt ja asiakaspalvelutyö oli mulle rankkaa. Kun piti vaihtaa ravintolaa saman yrityksen sisällä, totesin pian, että nyt riittää, lopetin ja ryhdyin miettimään mitä oikeasti haluaisin tehdä.

Tässä kohtaa tuli se vuosi, kun en tehnyt töitä kovin paljoa, kirjoittelin kandia ja kesän olin harjoittelussa. Reilu vuosi sitten aloitin uuden osa-aikaisen työn, jota teen myöskin kymmenen tuntia viikossa, mutta kotoa käsin. Varsinaisia työaikoja ei ole, vaan ajoitan tekemisen siten, miten itselleni sopii. Työhöni kuuluu lähinnä koordinointia, yhteydenpitoa, sosiaalisen median päivittämistä, suunnittelua, markkinointia ja muuta sellaista. Olen tavallaan töissä ihan koko ajan, mutta työn tekeminen on todella joustavaa.

Lisäksi olen kuluneen vuoden ajan tehnyt vaihtelevasti erilaisia kirjoitustöitä. Esimerkiksi viime kesän elätin itseni niillä ja tällä osa-aikaisella työllä, mikä oli aika unelmatilanne, vaikkakaan ei sillä nyt herroiksi elellyt.

On ollut aikoja, jolloin olen tehnyt töitä arviolta 30 tuntia viikossa samaan aikaan, kun pitäisi opiskella. Arvatenkin opinnot jo kärsivät, jos sellainen jatkuu pitkään. Ihanteellinen määrä töitä onkin minulle se 10 tai 15 tuntia viikossa.

Mitä vaatii?


Tietysti mitä enemmän haalii itselleen töitä, sitä vähemmän on vapaa-aikaa. Omasta itsestä huolehtiminen ja sosiaalisten suhteiden ylläpito jää vähemmälle, jos tekee paljon. Välillä kaiken yhteensovittaminen vaatiikin aikamoista tasapainottelua. Yliopisto-opiskelussa on joskus vaikea arvioida, kuinka paljon mikäkin kurssi työllistää ja miten kaikki tehtävät ajoittuvat. Freelance-pohjalta tehtävissä töissä on sama homma. Joskus tuntuu, että ei ole mitään tekemistä ja joskus taas vähän liikaa.

Omia tulojaan täytyy myös seurata tarkkaan. Kun ne tulevat monesta eri lähteestä, on joskus verokorttien kanssa yhtä venkslaamista ja palkkakuitit ovat aina hukassa. (Onneksi melkein kaiken saa nykyään sähköisenä.) Opintotukien palauttaminen ja veromätkyt ovat tulleet tutuiksi, mutta niistäkin on opittu.

Mua henkilökohtaisesti ottaa päähän, että opiskelijoiden työntekoa rajoitetaan opintotukien takaisinmaksun uhalla. Mielestäni opintotukien myöntäminen pitäisi perustua pelkästään opintopisteisiin. Saa nähdä, mitä ensi elokuu tuo tullessaan, kun opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin. Avoliitossa elävälle työssäkäyvälle opiskelijalle tällainen uudistus on isku vasten kasvoja.

Juuh! Sellaisia pohdintoja. Heräsikö ajatuksia?

8 kommenttia:

  1. Samoja fiiliksiä itselläni - tällä hetkellä kun töitä on ollut 37,5 tuntia viikossa, en ole jaksanut edes ajatella kouluasioita. Luulen, että se 15 tuntia viikossa olisi ihanteellisin, jäisi omaakin aikaa.

    Kaikille se opiskelun ja työssäkäymisen yhdistäminen ei vaan sovi. Koen olevani hyvin samantyyppinen ihminen kuin sinä, tylsistyisin kuoliaaksi jos en kävisi töissä, luennoille kun ei ole pakko mennä. Omalla tavallaan motivaatiotakin löytyy ihan eri tasolla, kun kaikki aika ei ole pyhitetty sille kirjojen pänttäämiselle!

    VastaaPoista
  2. Monelle opiskelijalle oman yrityksen perustaminen olisi myös hyvä vaihtoehto, jos vain saa rahoituksen kuntoon. Jos yrityksen toimiala liittyy omaan alaan, niin ammattitaitoa on mahdollista kasvattaa paljon tehokkaammin kuin kesätöissä tai harjoitteluissa. Monet työnantajat myös arvostavat yrittäjähenkisiä ihmisiä, joten yritys on hyvä lisä ansioluetteloon.

    Itse perustin yrityksen yliopisto-opintojen kylkeen. Paras puoli on ollut ehdottomasti se, että saa määrätä itse työtuntinsa. Yritys ei myöskään rajoita mitenkään, kun suunnittelee asiat niin, että voi mennä normaalisti kesätöihin ja pyörittää yritystä siinä sivussa.

    VastaaPoista
  3. No huh, toi on kyllä semmonen mihin on varmasti aika mahdotonta yhdistää opinnot. Mutta näinpä. Jotenkin se työssäkäynti motivoi opiskelemaan :)

    VastaaPoista
  4. Juu on sitäkin mietitty, ehkä vielä joskus :)

    VastaaPoista
  5. Vähänkö kivaa, että kirjoitit tästä aiheesta! Itse tasapainoilen kahden työn ja opintojen välillä ja kauhulla odotan syksyn opintotukiuudistusta, koska avoliitossa asutaan täälläkin... Se on vähän tyhmää, että töissä käymisestä rangaistaan tukien palauttamisella, koska jossain elämänvaiheessa sä tarvit sen tuen elämiseen ja sit toisessa vaiheessa saat palkkaa ja asiat on ihan hyvin. Sit näiden vaiheiden jälkeen se tuki on palautettava siitä huolimatta, ootko sä sitä just silloin tarvinut vai et. Mutta, tsemppiä sulle sekä opintoihin että töihin!

    VastaaPoista
  6. Niinpä. Opiskelijan tulot koostuu siitä kokonaisuudesta, missä isona osana on kuitenkin opintotuki. Vois ajatella vaikka niin, että opintotuki mahdollistaa sen opiskelun, sitten kun sen joutuu palauttamaan tai perumaan tai sitä ei enää saakaan, joutuu tekemään lisää töitä tienatakseen sen menetetyn rahan, mikä on pois sitten siitä opiskelusta. Tsemppiä sinnekin, muistahan myös levätä :)

    VastaaPoista
  7. Hyvä kirjoitus! Itse kanssa oon tasapainotellut opintotukien ja muiden tulojen kanssa. Kun tulot tulee vielä eri työpaikoista on ruletti aika mahdoton ulkomuistista säätää ja kaikkia tuloja on hankala etukäteen arvioida. Viime vuonna tein ekaa kertaa excel- taulukon, johon pistin kaikki tulot ylös saman tien kun ne tuli, niin osasin sit vielä joulukuun tuet ottaa pois. Samaan taulukkoon kopioin myös kelan taulukon siitä montako tukikuukautta saa ottaa milläkin tuloilla. Siltikin taisi jäädä 140 euroa tulorajojen alle, että tiukalle meni :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos! Toipa kuulostaa kätevältä! Mulla tulee tulot vaan satunnaisesti useammasta kuin kahdesta paikasta, joten oon pysynyt suht hyvin kärryillä :) Excelin käytön opettelu vois kyllä olla hyvä juttu kyllä muuten :D

    VastaaPoista