28. tammikuuta 2017

Miten onnistuu opiskelun ja työn yhdistäminen?



Olen neljä- ja puolivuotisen opiskelu-urani aikana tehnyt enemmän tai vähemmän töitä opiskelujen ohella ja ajattelin nyt jakaa kokemuksiani siitä, millaista se on ja miten se oikein onnistuu.

Miksi ja miten?


Miksi oikein teen töitä, kun voisin keskittyä vain opiskeluun? Opintotuki juoksee ja lainaakin voisi nostaa. Ensinnäkin, olen aika toimelias ihminen. Kun aloitin opiskelun vuonna 2012, olin pari kuukautta pois töistä, kunnes mulla tuli tylsää ja menin takaisin. Aidosti tykkään tehdä töitä.

Tietysti yksi hyvä puoli on se, että rahaa on vähän enemmän. Lisäksi musta on mukavaa, ettei ole opintolainaa. Tärkeinpänä pidän kuitenkin sitä, että saa kerrytettyä työkokemusta jo opiskelun aikana. Kun ei valmistu suoraan mihinkään ammattiin, omalla aktiivisuudella ja suuntautumisella on aika paljon väliä. Itse ainakin olen kokenut tärkeäksi opetella työelämätaitoja ja kehittää vähitellen omaa osaamista muuallakin kuin koulunpenkillä. Usein yksi asia johtaa toiseen, joten kaikki tekeminen on aina plussaa.

Ehtiminen ja jaksaminen riippuu paljon ihmisestä, mutta tietysti vaikuttaa myös se, mitä opiskelee ja millaista työtä tekee. Esimerkiksi yliopistossa sellaisiin opintoihin työt on helppo yhdistää, missä kontaktiopetusta on vähän ja opintosuoritukset tehdään tentteinä tai esseesuorituksina. Sellaisiin opintoihin työt on vaikeampi yhdistää, joissa on paljon kontaktia, läsnäolopakkoja, paljon tehtäviä ja lukuisia deadlineja.

Työn pitää mielestäni myös olla joustavaa, pitää olla mahdollisuus vaikuttaa jonkin verran omiin työvuoroihin, siihen kuinka paljon tekee ja koska. Jos opiskelussa on paljon kontaktiopetusta, silloin voi olla hyvä jos työt pystyy tekemään kotoa käsin.

Mitä ja kuinka paljon?


Vähemmän on tarkoittanut sitä, kun ole ollut työsuhteessa. Noin vuoden ajan tein hyvin satunnaisesti keikkatöitä, kuten kirjoitin lehtijuttuja ja kävin ohjaamassa sanataidetta. Enemmän taas tarkoittaa niitä aikoja, kun olen ollut työsuhteessa.

Ensimmäiset pari-kolme vuotta työskentelin pikaruokaravintolassa keskimäärin kymmenen tuntia viikossa. Työvuoroihin pystyi vaikuttamaan melko paljon, ja koska työ oli niin erilaista kuin opintoni, ne toimivat vähän toistensa vastapainona. Kesätöistä ei tarvinnut stressata, koska töitä riitti. Olin kuitenkin koko ajan aika väsynyt ja asiakaspalvelutyö oli mulle rankkaa. Kun piti vaihtaa ravintolaa saman yrityksen sisällä, totesin pian, että nyt riittää, lopetin ja ryhdyin miettimään mitä oikeasti haluaisin tehdä.

Tässä kohtaa tuli se vuosi, kun en tehnyt töitä kovin paljoa, kirjoittelin kandia ja kesän olin harjoittelussa. Reilu vuosi sitten aloitin uuden osa-aikaisen työn, jota teen myöskin kymmenen tuntia viikossa, mutta kotoa käsin. Varsinaisia työaikoja ei ole, vaan ajoitan tekemisen siten, miten itselleni sopii. Työhöni kuuluu lähinnä koordinointia, yhteydenpitoa, sosiaalisen median päivittämistä, suunnittelua, markkinointia ja muuta sellaista. Olen tavallaan töissä ihan koko ajan, mutta työn tekeminen on todella joustavaa.

Lisäksi olen kuluneen vuoden ajan tehnyt vaihtelevasti erilaisia kirjoitustöitä. Esimerkiksi viime kesän elätin itseni niillä ja tällä osa-aikaisella työllä, mikä oli aika unelmatilanne, vaikkakaan ei sillä nyt herroiksi elellyt.

On ollut aikoja, jolloin olen tehnyt töitä arviolta 30 tuntia viikossa samaan aikaan, kun pitäisi opiskella. Arvatenkin opinnot jo kärsivät, jos sellainen jatkuu pitkään. Ihanteellinen määrä töitä onkin minulle se 10 tai 15 tuntia viikossa.

Mitä vaatii?


Tietysti mitä enemmän haalii itselleen töitä, sitä vähemmän on vapaa-aikaa. Omasta itsestä huolehtiminen ja sosiaalisten suhteiden ylläpito jää vähemmälle, jos tekee paljon. Välillä kaiken yhteensovittaminen vaatiikin aikamoista tasapainottelua. Yliopisto-opiskelussa on joskus vaikea arvioida, kuinka paljon mikäkin kurssi työllistää ja miten kaikki tehtävät ajoittuvat. Freelance-pohjalta tehtävissä töissä on sama homma. Joskus tuntuu, että ei ole mitään tekemistä ja joskus taas vähän liikaa.

Omia tulojaan täytyy myös seurata tarkkaan. Kun ne tulevat monesta eri lähteestä, on joskus verokorttien kanssa yhtä venkslaamista ja palkkakuitit ovat aina hukassa. (Onneksi melkein kaiken saa nykyään sähköisenä.) Opintotukien palauttaminen ja veromätkyt ovat tulleet tutuiksi, mutta niistäkin on opittu.

Mua henkilökohtaisesti ottaa päähän, että opiskelijoiden työntekoa rajoitetaan opintotukien takaisinmaksun uhalla. Mielestäni opintotukien myöntäminen pitäisi perustua pelkästään opintopisteisiin. Saa nähdä, mitä ensi elokuu tuo tullessaan, kun opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin. Avoliitossa elävälle työssäkäyvälle opiskelijalle tällainen uudistus on isku vasten kasvoja.

Juuh! Sellaisia pohdintoja. Heräsikö ajatuksia?

Helmikuun valokuvaushaaste - tule mukaan!

Me oltiin eilen pienellä porukalla Stoorin bloggaajia kahvittelemassa ja vaihtamassa kuulumisia. Siellä tuli puheeksi, että olipa kiva juttu vuosi sitten, kun Raisaphotography-blogin Raisa laittoi liikkeelle valokuvaushaasteen. Itse en tuolloin edes osallistunut haasteeseen, mutta mietin tällaista jo aiemmin kun kirjoittelin 70 postausideaa -postaustani ja yksi kohta siellä oli Aloita haaste. Päätin nyt sitten jatkaa omatoimisesti tätä helmikuun valokuvaushaastetta!

Haasteen tarkoitus on aktivoida itse kutakin kuvaamaan, ideoimaan, harjoittelemaan kuvaaamista, kameran käyttöä, käyttämään luovuuttaan... tai mitä ikinä. Voit kuvata järkkärillä, pokkarilla tai kännykällä. Idea on kuitenkin ottaa yksi kuva joka päivä ja alhaalla luetelluista aiheista. Aiheet voi tulkita ihan omalla tavallaan. Kuvia voi jakaa Instagrammissa, blogissa tai vaikka Facebookissa, joka päivä tai esimerkiksi könttänä kerran viikossa. Toivottavasti Raisa et suutu, jos käytetään aloittamaasi tägiä #stoorivalokuvaushaaste :)

Itse aion jakaa viikon kuvat sunnuntaisin täällä blogissa. En ole ikinä ennen osallistunut valokuvaushaasteeseen, joten saa nähdä mitä tästä tulee!



MITÄ? Valokuvaushaaste
MISSÄ? Instassa tai blogissa
MILLOIN? Helmikuussa
KUKA? No sinä!
MITEN? Ota yksi kuva joka päivä, vapaasti päivän aihetta tulkiten ja jaa se tunnisteella #stoorivalokuvaushaaste

Oletko mukana?

25. tammikuuta 2017

Inspiraatiota Instagrammista // Osa 1

Kaipaatko uusia seurattavia Instagrammissa? Inspiraatiota, ideoita ja todellisuuspakoa? Kauniita kuvia ja ihania tunnelmia? Ajattelin aloittaa postaussarjan, jossa esittelen, ketä seuraan Instagrammissa.

En ole oikeastaan kovin kauaa seurannut Instassa muita kuin tuttuja ja sellaisia bloggaajia, joiden blogeja luen ja joiden kuvista tykkään myös Instagram-feedissäni. Vähitellen olen alkanut seuraamaan ihan sattumanvaraisia tilejä kivan osuessa kohdalle. Monilla on myös blogi, mutta seuraan harvemmin ulkomaalaisia blogeja.

Tässäpä ensimmäinen satsi. Näitä kaikkia yhdistää se, että he ovat ruotsalaisia. Ja asuvat maalla...


@madebymary
Ruotsalainen bloggaaja, valokuvaaja ja ruokakirjailija, kuvia maalta, juttua elämän hidastamisesta ja terveellisistä elämäntavoista, storyssä paljon koiranpentuja.



@evelinasekologiska
Ruotsalainen valokuvaaja ja bloggaaja, nimensä mukaisesti kaikkea ekologista, luomua, luonnonkosmetiikkaa, kasvisruokaa ja luontokuvia.



@angelique.nu
Täälläkin kuvia ruotsalaisesta maaseudusta, luonnosta, kissoista ja koirista.



@larssonsarae
Norjassa asuva ruotsalainen maanviljelijä. Kuvia maalta, lapsista ja lampaista (<3)



@daysbyleon
No, täällä on sitä samaa!


Millaisia Instagram-tilejä tykkäät seurata? Seuraavaksi on tulossa ainakin ruokakuvan täyteisiä tilejä ja valokuvausinspiraatiota!


Kuvat näyttökaappauksia profiileista.

21. tammikuuta 2017

Simple living - Ajatuksia elämän yksinkertaistamisesta

Olet ehkä huomannut, että nyt on hyvin ajankohtaista karsia elämästä kaikki ylimääräinen. Se saattoi alkaa KonMarista, minkä jälkeen vähentäminen on levittäytynyt kaikille elämän osa-alueille. Tai sitten se alkoi siitä, että meillä vain on liikaa kaikkea, ei pelkästään tavaraa vaan ylipäätään ärsykkeitä. Elämän tulee nyt olla yksinkertaista, eli englanniksi simple living.

En ole päässyt ihan selville siitä, minkä yhdistää Pinterestin tips to simple living -listauksia, mutta jokin niissä kiehtoo. Yksinkertaisuus on jotenkin nyt synonyymi hyvälle, rauhalliselle, terveelliselle ja tasapainoiselle elämälle. Koska olen järjestyksen ihminen, rakastan ajatusta siitä, ettei olisi mitään ylimääräistä. Eihän se koskaan toteudu, mutta yhdenkin kaapin tai laatikon järjestely tyydyttää.



Mitä kaikkea sitten voi järjestellä ja mistä karsia?

Se tavallisin: koti


Rikkinäiset tai vanhentuneet tavarat roskiin ja käyttämättömät kiertoon: vaatteet, kengät, alusvaatteet, korut, ulkovaatteet, jääkaappi, kuiva-ainekaappi, pakastin, kirjat, paperit, valokuvat, cd-levyt, elokuvat, lehdet, kylpyhuoneen kaapit, siivouskomero, astiakaappi, liinavaatekaappi, pyyhkeet, pöytäliinat, verhot, joulukoristeet, lääkkeet, harrastustarvikkeet, työpöydän laatikot, muut epämääräiset laatikot, varasto.

Tietokone, kännykkä ja some


Poista työpöydältäsi kaikki ylimääräinen. Poista koneeltasi ohjelmat ja sovellukset, joita et tarvitse. Tyhjennä roskakori. Järjestele tiedostot kansioihin, joista löydät ne. Nimeä kansiot ja tiedostot niin, että löydät ne. Muista tehdä varmuuskopiot. Poista turhat kuvat sitä mukaa, kun niitä kertyy. Järjestele kirjanmerkkisi, nekin voi laittaa kansioihin.

Mieti, mitä sovelluksia ja sosiaalisen median palveluita haluat käyttää. Poista tunnukset niistä, joita et halua. Ota push up -ilmoitukset käytöstä, jos et niitä välttämättä tarvitse. Esimerkiksi mulla on ne käytössä vain viestisovelluksissa.

Käy läpi kaikki, kenen kanssa olet yhteyksissä somessa. Kenen päivitykset haluat oikeasti nähdä? Mitä yrityksiä esimerkiksi haluat seurata? Poista muut. Tutki, miltä oma profiilisi näyttää. Haluat ehkä siivota sitä. Poista vanhat kuvat ja tiedot, joita et halua enää pitää esillä. Itse siivosin joululomalla Pinterest-kansioni (jonkun mielestä ehkä överiä, musta ihanaa).

Sosiaalinen elämä


Millaisen sosiaalisen elämän haluat? Keneen haluat pitää yhteyttä enemmän, keneen vähemmän tai keneen et ollenkaan? Miten haluat viettää aikaa läheistesi tai ystäviesi kanssa? Voisitteko tehdä useammin ihan arkisia asioita vai tarvitsetteko enemmänkin kakkua ja kuoharia? Missä tapahtumissa haluat käydä? Kuinka paljon tarvitset omaa aikaa? Mitä teet, kun olet yksin? Mihin käytät aikaasi?

Hyvä olo


Kun syöt, syö. Kun kävelet, kävele. Kun lepäät, lepää. Älä näprää puhelinta, varsinkaan ensimmäisenä aamulla tai viimeisenä illalla. Pidä somepaasto. Pysähdy useammin ja tarkkaile ympäristöä ja itseäsi. Tuijota kattoon. Siivoa ja tuuleta. Lue ja taiteile. Kuuntele musiikkialbumi keskittyen tai elokuva ilman keskeytyksiä. Nuku enemmän. Syö kasviksia. Ulkoile, liiku, meditoi.

Mitä sinusta on simple living, yksinkertaista elämää? Minkä karsiminen tekee sinulle hyvän olon?

18. tammikuuta 2017

Lujasti lempeä

lujasti-lempea

Tykkäsin Maaret Kalliosta Ensitreffit alttarilla -sarjassa ja sen jälkeen olen tykännyt lukea hänen kolumnityyppstä blogiaan Hesarin netistä. Blogin kanssa samanniminen kirja Lujasti lempeä noudattelee samaa filosofiaa kuin blogikirjoituksetkin: elämä ei ole täydellistä, mutta se on tarpeeksi hyvää. Kallio ohjaa tapansa mukaan lujasti ja lempeästi lukijaa kohti itsensä hyväksymistä.

Kirja käsittelee tässä ajassa tyypillisiä ongelmia ja kritisoi aiheellisesti nykyelämää esimerkiksi täydellisyyden tavoittelusta ja kiireisyydestä. Se etenee tunteiden säätelystä ihmissuhteisiin ja riittämättömyyden tunteista armollisuuteen. Moniin kirjan kohtiin on helppo samaistua, ja Kallio selittää avaavasti kokemusten psykologista taustaa. Kallion oma kieli on kuvailevaa mutta helppolukuista. Kirja on täynnä ajatuksia herättäviä toteamuksia, kuten:
Tasapainoinen ihminen pystyy näkemään myös pimeässä. Hänen ei tarvitse sulkea pahuutta, vihaa tai tuskaa pois elämänsä matkalta. Psyykkisesti vahvalla ihmisellä on varaa rauhoittua surunsa, pelkonsa tai ärsytyksensä äärelle. Aito myönteisyys ei kaihda kielteisyyttäkään. S.109

Keskeinen ajatus tässä kirjassa on mun mielestä se, että pitäisi opetella myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan ja ennen kaikkea itseä kohtaan. Siinäpä meillä monella on varmasti opettelemista!

Oletko sinä lukenut Maaret Kallion kirjoja tai blogia?

14. tammikuuta 2017

70 postausideaa bloggaajalle

Hyvät blogikollegani! Meillä kaikilla on välillä ideat lopussa ja inspiraatio vähissä. Bloggaaminen on kivaa, mutta aina ei vaan huvita. Mistä ihmeestä repisi postausaiheita, kun elämä on pelkkää arkea ja talvea ja pimeää?

Ajattelen, että postausideoiden ei oikeastaan tarvitse olla mitenkään kovin ihmeellisiä. Enemmänkin kyse on siitä, miten ne toteuttaa. Siitä, että antaa jotain itsestään ja tuo persoonansa esille. Käyttää sitä omaa tyyliä kuvata ja kirjoittaa.

Joskus ne itselle itsestään selvät asiat voivatkin olla muille kiinnostavia. Mieti, mistä sinä tiedät paljon? Mitä voisit tarjota lukijoillesi?



Keksin 70 postausideaa juuri sinulle. Suurin osa näistä on sellaisia, minkä melkein kuka tahansa voi toteuttaa! Tässä ne tulee:

  1. Kerro harrastuksestasi

  2. Kerro työstäsi

  3. Kerro opinnoistasi

  4. Miksi bloggaat?

  5. Mitkä ovat bloggaamisrutiinisi?

  6. Ota yksi kuva joka tunti

  7. Mitkä ovat suurimmat haaveesi?

  8. Tee bucket-lista

  9. Mitä pelkäät?

  10. Jaa hyvän olon vinkkisi

  11. Suosikkiblogit

  12. Lempi-Instagram-tilit

  13. Parhaat snäppääjät

  14. Parhaat Youtube-kanavat

  15. Katsaus tyylihistoriaan

  16. Kerro tyylistäsi

  17. Hiushistoria

  18. Tatuointisi tarina

  19. Mihin haluaisit matkustaa?

  20. Parhaat lomakohteet, joissa olet käynyt

  21. Oodi kotimaalle

  22. Vinkkejä kotimaanmatkailuun

  23. Vinkkejä bloggaamiseen

  24. Vinkkejä valokuvaamiseen

  25. Millä välineillä kuvaat?

  26. Turistiopas kotikaupunkiisi

  27. Lempiravintolasi

  28. Lempikahvilasi

  29. Vinkkejä rentoutumiseen

  30. Rakkaustarina

  31. Kerro jostain, josta tiedät paljon

  32. Mene epämukavuusalueelle

  33. Esittele kotisi

  34. Millainen on arkimeikkisi?

  35. Millainen on juhlameikkisi?

  36. Lempi meikkituotteet

  37. Kampaus-tutorial

  38. Lempi hiustuotteet

  39. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

  40. Miten motivoitua liikkumaan?

  41. Netflix- tai HBO-suosikit

  42. TOP10 elokuvat

  43. TOP10 tv-sarjat

  44. Kirjoita ystävyydestä

  45. Kirjoita yksinäisyydestä

  46. Kirjoita kirje nuoremmalle itsellesi

  47. Toivelista

  48. Parhaat sovellukset

  49. Osallistu haasteeseen

  50. Aloita haaste

  51. Pidä arvonta

  52. Mitä olet oppinut tähän mennessä?

  53. Lempi quotet

  54. Säästämisvinkit

  55. Ajankäyttövinkit

  56. Lukusuosituksia

  57. Epäsuositut mielipiteet

  58. Oudot tavat

  59. Lempivälipalat

  60. Bravuurireseptisi

  61. Ruokaostoksesi

  62. Soittolista

  63. Parhaat podcastit

  64. Throwback

  65. Kerro jotain henkilökohtaista

  66. Onko sinulla jokin sairaus, josta haluat jakaa tietoa?

  67. Parhaat verkkokaupat

  68. Esittele lemmikkisi

  69. Lempijuttusi talvessa/keväässä/kesässä/syksyssä

  70. Parasta juuri nyt


Aiotko toteuttaa jotain näistä? Entä mitä toivoisit minun toteuttavan täällä omassa blogissani?

11. tammikuuta 2017

Läiskäekseema - keski-ikäisten miesten ihotauti?

Kun on aina ollut hyvin perusterve, pienikin muutos terveydessä voi tuntua isolta. Onhan mulla ollut aina lihasjumeja, päänsärkyjä ja huono näkö, mutta mulla ei ole mitään allergioita ja olen harvoin edes flunssassa. Pari vuotta sitten sain diagnoosin pitkäaikaisesta ihosairaudesta.

Syksyllä 2014 huomasin yhtäkkiä, että etureiteni olivat täynnä pienen pieniä punaisia pilkkuja. Mielestäni se näytti samalta kuin atooppinen ihottuma, jota olin nähnyt joskus veljeni käsivarsissa ja ihmettelin, voiko mulla olla sittenkin atooppinen iho. Pilkut levisivät sääriin ja käsivarsiin, ne kutisivat eikä mikään markettirasva tehonnut. Ihottuma alkoi muuttua ja pikku pilkkujen sijaan jalkoihin alkoi ilmestyä sormenpään kokoisia kuivia läiskiä. Varasin ajan ihotautilääkärille.



Lääkäri vilkaisi jalkojani ja totesi, että mulla on läiskäekseema. Ai mikä? Tietysti olin yrittänyt tehdä itselleni Google-diagnoosia ja pelkäsin, että olen saanut jostain syyhyn. Läiskäekseema ei ollut tullut vastaan. Lääkäri tulosti minulle tietopaketin ja kirjoitti reseptin perusvoiteeseen ja kortisonivoiteeseen.
Tässä lukee, että esiintyy yleensä 40-60-vuotiailla miehillä, mutta on sitä muillakin. Ihottuman puhkeamisen syytä ei tiedetä, mutta se kestää yleensä 5-10 vuotta.

Olin vähintäänkin hämmentynyt. Voiteet auttoivat ja seuraavana vuonna mulla ei tullut ihottumaa nimeksikään. Ihottumaan auttaa UV-säteily, kun taas kuiva ilma pahentaa sitä. Kesällä ihottuma siis pysyy poissa ja yksi hoitokeino onkin auringonotto, mistä mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset.

En ole ihan sinut tämän ihottuman kanssa, tuntuu vieläkin oudolta, että mulla voi olla tällainen. Onneksi iho on pysynyt melko hyvänä ja toivottavasti pysyy jatkossakin. Tänä talvena pieniä pilkkuja tuli taas, mutta sain ihon perusvoiteella kuriin ennen kuin varsinaiset läiskät ilmestyivät.

Löytyykö muita läiskäekseeman tai muiden ihottumien kanssa painivia?

10. tammikuuta 2017

Arvonta: Voita liput Suomen Häämessuille!



Suomen Häämessut järjestetään taas Jyväskylässä parin viikon päästä, 21.1.2016. Itse olen menossa häämessuille ensimmäistä kertaa.

Mulla on jopa jonkinlainen syykin siellä vierailuun, olen nimittäin saanut vähän aikaa sitten nimityksen morsiusneidon tehtävään! Olen siitä tosi innoissani, koska mun mielestä häiden suunnittelu on niin kivaa. Toki morsiuspari suunnittelee häänsä itse, mutta ehkä pääsen jonkin verran ihan vähän osallistumaan.

Messuilta odotan ihanaa tunnelmaa, inspiraatiota ja kivoja ideoita. Ohjelmasta kiinnostaa ainakin hääkuvaus, tosin enemmänkin sieltä kuvaajan kannalta. Haluaisin nimittäin kuvata joskus häitä. Lisäksi yksi ohjelman kohokohdista on varmasti The National Wedding Show, joka esittelee uusimpia hääpukutrendejä. Löytyypä sieltä lavalta myös tuttu Jenni, joka puhuu hääprinteistä.



Sen lisäksi, että sain itselleni liput messuille, sain myös kaksi vapaalippua (arvo yhteensä 24 e) arvottavaksi täällä blogissa!

Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, mitä sinä haluaisit nähdä häämessuilla. Osallistumisaikaa on tämän viikon sunnuntaihin 15.1. klo 23.59 asti. Muista jättää toimiva sähköpostiosoite, niin saan sinut sitten kiinni voiton osuessa kohdalle.

Käy myös tykkäilemässä Suomen Häämessujen Facebook-sivusta ja seuraamassa Instagrammissa.

Onnea arvontaan!

7. tammikuuta 2017

Uudenvuodenlupauksista



Moni miettii vuodenvaihteessa, mihin on tyytyväinen ja mitä haluaisi muuttaa. Millaisen elämän minä oikeastaan haluan? Mitä tahdon tehdä tänä vuonna? Millä pienillä tai isommilla teoilla voisin päästä kohti tavoitteitani?

Toisaalta moni on sitä mieltä, että uudenvuodenlupausten tekeminen on turhaa. Vuodenvaihteen hienot ajatukset unohtuvat tammikuun jälkeen eikä elämäänsä muutenkaan voi muuttaa kertarykäyksellä. Itse en myöskään halua vaatia itseltäni liikoja. Toki haluaisin vaikka mitä: haluaisin liikkua enemmän, lukea enemmän, kirjoittaa enemmän, askarrella enemmän, valokuvata paremmin, laittaa parempaa ruokaa, syödä terveellisemmin, nauraa enemmän, rentoutua enemmän, olla ystävien kanssa enemmän, ostaa asunnon, valmistua, saada vakityön. Mutta tällaiset lupaukset olisivat kovin epämääräisiä tai epäajankohtaisia.

Ajattelinkin, että ympäripyöreiden ja isojen tavoitteiden sijaan mietin konkreettisemmin, miten voisin päästä niitä kohti. Sen sijaan, että lupaan liikkua enemmän, kirjoitan kalenteriin ystävien kanssa sovitut lenkki- ja salipäivät. Sen sijaan, että toivon kirjoittavani enemmän, suunnittelen mitä haluan tänä vuonna kirjoittaa. Sen sijaan, että haluan valokuvata paremmin, mietin miten toteutan tätä tavoitetta tänä vuonna. Tämä on vähän sama kuin säästämisessä: kuinka motivoivaa säästäminen voi olla, jos ei mielessä ole mitään konkreettista säästökohdetta?

Vuosi sitten lupasin, että huolehdin itsestäni paremmin. Jaa mitenkäs se on onnistunut? No, olen alkanut taas käydä vähän salilla ja kävelyillä. Huolehdin paremmin syömisistäni ja syön enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa. Keksin keinon työskennellä kotonakin seisaaltaani (tuoli pöydälle ja kone tuolille), joten toivotaan etten saa tänäkään vuonna välilevynpullistumaa. En ole enää kärsinyt päänsäryistä enkä pahoista niskajumeista, kiitos purentakiskojen.

Henkisestä puolesta huolehtiminen ei sitten olekaan mennyt ihan nappiin. Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla, että ajaa kerta toisensa jälkeen itsensä ihan piippuun? Monennen kerran jälkeen siitä ottaa opiksi? Miten elämää ja ajankäyttöä voisi suunnitella paremmin?

Vuonna 2017 aion


1. Lopettaa multitaskaamisen. Mulla on paha tapa pitää noin sataa välilehteä auki niin tietokoneella kuin aivoissakin. Sitten ne kaikki asiat vaan pyörii päässä ja tekeminen voi olla aika tehotonta, kun hyppelehtii asiasta toiseen. Se saa loppua nyt. Sen sijaan että avaisin sen tietokoneen välilehden tai yrittäisin muistaa kaiken, alan kirjoittaa kaikki mieleentulevat asiat paperille.

2. Kirjoittaa gradun teoriaosan. #maisteriksi2018.

3. Tehdä sivuaineet loppuun. Tämä tarkoittaa käytännössä kahta kurssia, joista molemmat ovat kesken. Toinen on luentokurssi, joten se on helpompi toteuttaa. Toinen on se kesästä asti roikkunut itsenäinen kurssi, johon liittyy isompi kirjoitusprojekti, joka taas liittyy siihen enemmän kirjoittamiseen.

4. Harjoitella ihmisten ja tapahtumien kuvaamista. Eilen olin kuvaamassa yksissä juhlissa ja huomenna menen ottamaan kihlajaiskuvia. Vaikka varsinkin juhlien kuvaaminen jännittää aina, ei voi oppia muuten kuin tekemällä.

5. Hommata kesätyön/harjoittelupaikan. Opintoihini kuuluu kolmen kuukauden työharjoittelu toimitusympäristössä ja ensi kesänä olisi optimaalinen aika tehdä se. Palkkaa mut #kesätoimittajaksi2017!

6. Matkustaa Kroatiaan. 

7. Kokeilla ilmajoogaa.

Asetatko sinä tavoitteita vuoden vaihtuessa?

4. tammikuuta 2017

SKAM! Joko olet koukussa?



Enpäs olisi ihan heti uskonut, kuinka palavasti ihastuisin tähän norjalaiseen nuortensarjaan, joka käsittelee lukioikäisten ihmissuhteita. Mulle tulee Skamista samanlainen olo kuin ala-asteikäisenä Eva & Adam -sarjasta. Kaikki on niin siistiä, jännää ja ihmiset cooleja.

Sarjaa katsoessa tulee sellainen olo kuin olisi lukioikäinen vielä itsekin - toisaalta tuntee itsensä tosi vanhaksi. Toisaalta alkaa nostalgisoimaan, että olisinpa vielä lukiossa ja toisaalta tulee sellainen olo, että luojan kiitos etten ole.



Kiinnostuin sarjasta siksi, että se on ollut Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa super suosittu. Siitä on kirjoitettu viime viikkoina suomalaisessakin mediassa, kun ensimmäisen ja toisen tuotantokauden jaksot ilmestyivät Yle Areenaan 16.12.

Esimerkiksi Yle kirjoitti päivä ennen jaksojen julkaisua Norjan yleisradio onnistui lähes mahdottomassa: draamasarja Skam tavoitti teinit. Skamin löyhänä esikuvana on ollut Skins, mutta sarjan käsikirjoittaja-ohjaaja halusi katsojien samaistuvan Skamin hahmoihin "enemmän kuin minkään sarjan hahmoihin koskaan". Sarjan tekijät viettivät suunnitteluvaiheessa puoli vuotta tiiviisti teinien parissa havainnoimassa.

Koska nuoret eivät katso perinteistä tv:tä, sarja julkaistiin Norjassa pelkästään televisiokanavan nettisivuilla. Kokonaiset jaksot tulivat kerran viikossa, mutta sarjaa pystyi seuraamaan myös päivittäin lyhyinä klippeinä. Sarjan tapahtumat ajoitettiin oikeisiin tapahtumiin, kuten jouluun ja koulujen loppumiseen. Kaikilla sarjan hahmoilla on sometilit, ja hahmojen välisiä viestejä julkaistiin myös sarjan nettisivuilla aina pitkin viikkoa.

Ei ihme, että sarja on koukuttanut Norjassa, kun minä koukutuin jo ilman tätä kaikkea! Ei muuten kannata mennä katsomaann niitä sometilejä, ellei halua spoilaantua (kuten minä tein).



Yle Areenassa kausia on kaksi, Norjassa on menossa kolmas. Jokaisella kaudella on eri päähenkilö samasta kaveripiiristä. Ensimmäisellä kaudella päähenkilönä on Eva, joka painii epävarmuuden, yksinäisyyden ja mustasukkaisuuden kanssa. Toisen kauden päähenkilö on lempparini tyylikäs, fiksu ja kärkäs Noora.

Hahmoihin samaistuttavuudessa on todellakin onnistuttu. Sarja on jotenkin niin aito, että tulee oikeasti omat yläaste- ja lukioajat mieleen. Itse samaistuin sekä Evaan että erityisesti Nooraan. Noora muistuttaa jotenkin ahdistavalla tavalla mua itsestäni lukiossa.

Vaikka välillä vähän itketti, enemmän sarjaa katsoessa nauratti. Hauskin hahmo on itseironinen kovis Sana, joka viis veisaa kysymyksistä "Pitääkö sun aina pitää tuota huivia?" Sarjassa on myös hyvät musat!



Katsoin sarjan läpi kolmessa päivässä. Ensimmäisen kauden jaksot kestävät pääosin 15-20 minuuttia, toisella kaudella on myös pidempiä, 30-40 minuutin jaksoja. Nyt on vähän tyhjä olo niin kuin aina kun joku oikein hyvä sarja loppuu. Kolmoskaudella päähenkilönä on tyttöjen kaveripoika Isak, mikä ei kuulosta niin älyttömän mielenkiintoiselta. Sen näkee sitten, kun saadaan tekstitetyt jaksot näkyviin.

Oletko jo katsonut Skamia tai aiotko katsoa? Haluan kuulla, samaistuuko muut näihin hahmoihin yhtä vahvasti kuin minä?

Kuvat: 1 2 3 4