31. elokuuta 2016

Mikä inspiroi juuri nyt? / Syyskuu

mikä inspiroi juuri nyt 2 mikä inspiroi juuri nyt

Löysästi istuvat vaatteet, mutta mistä niitä saa? Kaupoissa on vaan toinen toistaan pienempiä ja tiukempia vaatteita. Piirtäminen ja maalaaminen, en oikeastaan osaa mutta haluaisin opetella. Printtipaidat, mutta kivoja tekstejä on vaikea löytää muualta kuin Pinterestistä. Keksien leipominen, vaikka en oikeastaan tykkää erityisemmin kekseistä, mutta ne näyttävät kivoilta nyt. Hiussykeröt eli kaksi nutturaa, vaikka ei ne tietenkään mulla näytä yhtä kivalta kuin sillä tytöllä, jonka näin kaupungilla.


Nyt se syksy sitten tuli oikeasti. Mulla alkaa huomenna koulu ja yhtäkkiä tuntuu etten oo yhtään valmis. Voisin ottaa vielä pari viikkoa rästihommien tekemiseen ja lepäämiseen, kiitos?


Kuvat: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 17 18 19 20

29. elokuuta 2016

Low budget -paja: Polymeerimassa @ Suomen käsityön museo 1.9.

Tässä tulisi menovinkki torstaina Jyväskylässä oleville! Olen ohjaamassa Suomen käsityön museolla Low budget -pajaa, jossa tehdään polymeerimassasta koruja ja avainnauhoja. Korvikset maksavat 2 euroa, avainnauha 5 euroa.


Lue lisää Facebook-tapahtumasta ja tule askartelemaan pikkurahalla itselle tai lahjaksi!

polymeerimassa (4) polymeerimassa (7)


Blogissani juttuja polymeerimassa-askartelusta löydät täältä.

24. elokuuta 2016

DIY: Puhelimen suojakuoren päivitys

Tästä ideasta saan kiittää Turun ystävääni, jonka perässä askartelin itsellenikin väriä puhelimen takakuoreen. Puhelimeen tarvitaan vain läpinäkyvä takakuori, jonka alle voi asettaa mitä nyt ikinä haluaa ja keksii.


diy puhelimen kuori (1) diy puhelimen kuori (2)

Leikkaa paperista sopivan kokoinen suorakulmio. Piirrä lyijykynällä kameran aukko ja muut yksityiskohdat ja leikkaa ne paperiveitsellä tai mattopuukolla. Laita paperi takakuoren ja puhelimen väliin ja tadaa!


diy puhelimen kuori (3)

Nuo kuoret eivät olet enää uudet ja ovat jo vähän tummuneet käytössä. Mulla noita suojakuoria kuluu, koska en voisi olla ilman. Pudottelen puhelintani monta kertaa viikossa. En varmaankaan voisi ostaa iPhonea sen lasisen näytön takia, mun iPadikin on ollut sirpaleina jo pari vuotta. Hyvin toimii, mutta suosin silti ehjää näyttöä.


Käyttättekö te suojakuoria puhelimessa?

22. elokuuta 2016

Michelintähti Porvoossa - Cafe Postres ja Meat District

Mainitsin, että kävimme poikaystäväni kanssa pari viikkoa sitten Porvoossa. Reissun missio oli rentoutua, viettää aikaa yhdessä ja tähän tietysti ainakin meillä kuuluu hyvin syöminen. Muuta kerrottavaa tästä retkestä ei varsinaisesti ole, mutta ihastuin tähän vanhaankaupunkiin keväällä avattuun kahvilaan/ravintolaan niin kovasti, että ajattelin jakaa vinkin eteenpäin.


Kahvila ja ravintola ovat siis omilla puolillaan mutta samassa rakennuksessa ja yhteydessä toisiinsa. En sitten tiedä, kuinka paljon niillä on yhteistä henkilökuntaa. Olimme itse asiassa samana iltana jo pöydässä toisessa ravintolassa, mutta minkä lie tarjoilijoiden kommunikaatio-ongelmien vuoksi emme saaneet listoja, vaikka meidät toivotettiin tervetulleiksi ja odotimme pöydässä 20 minuuttia. Kaverin suosituksen perusteella vaihdoimme Meat Districtiin ja seuraavana aamulla testasimme Cafe Postresin aamupalan.


cafe postres meat district porvoo (7) cafe postres meat district porvoo (6)


Kahvilan nettisivuilla paikkaa kuvataan näin:
Cafe Postres tuo michelintähdellä arvostetun helsinkiläisravintola Postresin hengen Vanhan Porvoon sydämeen. Sataprosenttinen artesaanikahvila myötäilee esikuvansa laatua ja esittelee ranskalaista leivontataitoa avoimessa tupakeittiössään.

Juureenleivotun tuoreen leivän partneriksi Cafe Postres taiteilee täydellisen ja ekologisen kahvituotteen ja huolella viimeistellyn teen.

cafe postres meat district porvoo (10) cafe postres meat district porvoo (8) cafe postres meat district porvoo (9)

Kahvila oli tosi viihtyisä, kivasti sisustettu, sopivan trendikäs ja rauhallinen sunnuntaiaamuna klo 10. Otimme aamupalan buffet-pöydästä, jossa paikan päällä leivotun leivän päälle oli tarjolla leikkeleiden lisäksi avokado- ja lohitahnaa, jogurtin päälle raparperihilloa ja granolaa, lisäksi oli hedelmiä, vispipuuroa ja taivaallisia mutakakkupaloja.


Tiskissä olisi ollut muun muassa täytettyjä croisantteja, macaronseja, leivoksia ja muuta. Olisin niin halunnut maistaa vielä paikan omatekoista jäätelöä, mutta ehkä sitä seuraavalla kerralla sitten. Tykkäsin kovasti myös noista Raaka Rå:n käsintehdyistä astioista, joita oli kahvilassa käytössä ja myynnissä.


cafe postres meat district porvoo (5)


Tämä viereinen ravintolakin ansaitsee kehut, ruoka oli niiin hyvää. En muista koska olisin viimeksi tilannut ravintolassa pihvin, mutta tämä upposi kyllä alta aikayksikön. Meat District kuvaa sivuillaan, että he keskittyvät ekologiseen lihaan ja tuotantoon. Sieltä luin myös, että kaikki annokset olisi saanut kasvisversiona. Nekin olisivat varmasti olleet herkullisia, mutta ottaisin sen pihvin kyllä uudestaan, ihanan salaatin ja ranskisten kanssa tarjoiltuna.


Jälkkärissä itse asiassa maistoimmekin jo sitä himoitsemaani jäätelöä, sillä sitä oli tuossa leivoksessa. Tarvitseeko vielä sanoa, että tämäkin oli ihanaa?


cafe postres meat district porvoo (4) cafe postres meat district porvoo (3) cafe postres meat district porvoo (1)


Terassi vaikutti viihtyisältä, se vain oli sekä illalla että aamulla kiinni. Mun pisteet nousi heti, kun näin puskan kurkkuja/kurpitsoja kasvamassa terassin reunalla (en käynyt lähempänä tutkimassa, joten en tiedä mitä ne oli). Ihan mahtavaa, jos ravintola käyttää oikeasti itse kasvattamiaan kasviksia.


Siinäpä vinkkiä Porvooseen matkaaville. Paikka ei voi jäädä huomaamatta, sillä se on heti torin kulmilla, raatihuoneen takana.


Oletko kenties käynyt jo tutustumassa?

20. elokuuta 2016

9 x arkeen paluun piristys

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitinkin, arkeen paluu tuntuu nyt vähän tahmealta. Toki omanlaisensa arki on mulla ollut kesälläkin, sillä olen tehnyt jonkin verran töitä enkä lomaillut. Varsinainen arki kuitenkin koittaa, kun luennot pyörähtävät käyntiin yliopistolla - vaikka siihenkin on vielä kolme viikkoa. (Huh, tätä opiskelijan kesätaukoa.) Koska olen taas tavallaan fuksi, puolentoista viikon päästä alkaa kuitenkin jo orientaatio-ohjelma, joka ei ole maisteriopiskelijoille pakollinen, mutta suositeltava. Tiedä näistä nyt sitten...


Joka tapauksessa vähän asennoitumista tässä nyt tarvitaan, kun lähestytään jännittävää ja työntäyteistä syksyä. Mä saan iloa monista samanlaisista asioista kuin silloin pienenä koululaisenakin, kun ympyröitiin toiveita Elloksen katalogista, mentiin Tiimariin ostamaan geelikyniä ja tuoksukumeja ja päällystettiin uudelta tuoksuvat koulukirjat.


arkeen paluun piristys (2)



Mikä mua siis auttaa valmistautumaan arkeen?



Työpöydän, sen laatikoiden, paperien, penaalin ja laukkujen siivoaminen. Mulle on terapeuttista siivota edellisen vuoden jäljiltä turhat ja rikkinäiset tavarat roskiin ja järjestellä paikat. Aina ne pääsevät räjähtämään niin, ettei kiireessä löydä mitään ja se jos mikä ahdistaa. Penaalin kynät testaan toimiviksi, teroitan lyijykynät ja valkkaan ehkä pari uuden väristä Stabiloa käyttövalikoimaani (joka on hyvin rajattu verrattuna niihin peruskouluaikoihin). Laukkujen pohjilta korjaan pois vääntyneet pinnit, vanhat kuitit ja viiden sentin kolikot.


Uudet koulu- tai toimistotarvikkeet. Uudet vihkot piristää kummasti, eikö? No, tyydyin nyt pelkkään luentolehtiöön, mutta mulla onkin jo ihana kalenteri ja let's do this -lista. Vihkojakin kyllä löytyy jo vanhastaan, mutta varaan ne muuhun kuin opiskelumuistiinpanoihin.


arkeen paluun piristys (4)

Kodin sisustaminen tai somistaminen. Valot, kynttilät, lyhdyt, viltit, tyynyt, näähän kuuluu syksyyn ja talveen yhtä varmasti kuin sisustusinspiraatio. Tekee mieli polttaa kynttilöitä, fiilistellä ja ostaa uusia mattoja.


Vaatekaapin läpi käyminen. Miten siinä voikin riittää työmaata aina vain? Laitoin taas kirppiskassiin kesävaatteita, joita en käyttänyt koko kesänä ja joitain liian pieniä vaatteita, sekä ostin muutaman tarpeellisen jutun syksyä varten. Uudet harkitusti ostetut vaatteet piristävät aina.


arkeen paluun piristys (3)


Uudet taustakuvat. Koska oon tällainen mietelausetyyppi, mulla on usein tietokoneen taustakuvana jokin tsemppaava quote. Viime aikoina olen ladannut ilmaisia taustakuvia koneelle ja puhelimeen Pinterestistä löytämäni ihanan tilin kautta.


Uusi harrastus. Tänä vuonna mulla ei ole aikaa uudelle harrastukselle, mutta vanhoissakin tärkeää on se, että niistä oikeasti nauttii eivätkä ne tunnu taakalta. Mulle harrastuksia ovat tämä blogi sekä epäsäännöllinen ulkoilu/lenkkeily/retkeily ja teen niitä juuri sen verran kuin tuntuu hyvältä ja pystyn. Toisinaan haaveilen laulamisesta, piirtämisestä, tanssimisesta ja että tekisin monia asioita enemmän. Mutta haaveilukin on ihan hyvä harrastus.


Uudet reseptit. En tykkää kokkaamisesta kovinkaan paljon, varsinkaan arkikokkaamisesta. Asiaa helpottaa se, että kerää valmiiksi kasan uusia (helppoja) reseptejä kokeiltavaksi niiksi päiviksi, kun ei keksi mitään. Se reseptien testailukin on ihan mieltä virkistävää.


arkeen paluun piristys


Kun suunnittelee jotain, mitä odottaa. Onko se reissu, iso tai pieni? Joku keikka, konsertti tai muu tapahtuma tai ihan vaan syysloma? Mulla ei ole vielä mitään suunnitelmaa, mutta täytyy tehdä.


Ystävät. Ainakin opiskelijan arjessa ystäviä näkee enemmän kuin lomalla, jolloin kaikki huitelevat ties missä reissuissa ja kotipaikkakunnilla. Aina kivat suunnitelmat eivät toteudu spontaanisti, vaan täytyy vähän suunnitella ja pistää onnistumaan. Kirppari- tai museokierros, leffa ja teatteri, luontoretki tai ihan vaan yhteiset iltalenkit piristävät arjen keskellä. Me pidettiin viime syksynä porukalla neljän tähden illalliset.


Mitä itse lisäisit tähän listaan?

17. elokuuta 2016

Syksyn tuntu

syksyn tuntu (1) syksyn tuntu (2)

Kummallisia nämä säätilat ja ajan kulku. Ensin kevät jäi välistä, sitten kesä hujahti että hurahti ja elokuun vaihtuessa tuli heti syksy. Se ei mua sinänsä haittaa, koska syksy on eniten mun vuodenaika. Elokuussa parasta on se syksyn tuntu: kirpeä ilma, pimeät yöt, sadonkorjuu, omenapiirakka, pihlajanmarjat ja uuden odotus. Koska aina tähän asti syksy on tuonut jotain uutta.


Kuitenkin syksyn tulo tuntuu nyt vähän ristiriitaiselta. Kesän jäljiltä ei ole levännyt olo. Tuntuu, että aika menee ihan liian lujaa eikä elämässä ole sellaista hallinnan tunnetta. Tietenkään elämää ei voi hallita, mutta jonkinlaisen kontrollin tunteen mä tarvitsisin. Mistäköhän sen saisi takaisin?


Viikot menee keskenään sekaisin, ne vaan lipuu ohi samanlaisena mössönä. Onneksi kesällä on kuitenkin tapahtunut kivoja asioita, pari viikkoa sitten käytiin roadtripillä Helsingissä, Repoveden kansallispuistossa ja Porvoossa, mistä nuokin ylläolevat kuvat ovat. Kaiken järjen mukaan tavallisen arjen pitäisi maistua ja eiköhän se lähde sujumaan, kun oikein asennoituu.


Arkeen paluun piristyksistä ajattelin kirjoittaa tänne blogiinkin ja myös yksi Porvoon kahvila- ja ravintolavinkki on tulossa. Yritän olla nyt pari päivää tosi tehokas, että saisin mieltä painavat jutut tehtyä.


Palaamisiin ja tsemppiä just sun loppuviikkoon!

13. elokuuta 2016

Taviksen tavisruokapäiväkirja

Erilaiset ruokavaliot ovat koko ajan esillä. On treenaajan ruokavalio, laihduttajan ruokavalio, erilaisia dieettejä, karppausta, maidotonta, gluteenitonta, vehnätöntä, kasvista, vegaania ja mitä vielä. Entäs tavallisen ihmisen tavallinen ruokavalio?


Tästä Jennan postauksesta sain idean pitää itsekin ruokapäiväkirjaa. Eikö se vaan olekin aina aika kiinnostavaa kurkkia toisen arkeen? Toteutin ajatuksen saman tien, joten päivän ruokavalio ei ole kaunisteltu eikä suunniteltu. Ruoat olivat valmiina kaapissa, en käynyt kaupassa enkä kokannut mitään. En laihduta, kasvata lihaksia enkä noudata muutenkaan mitään ruokavaliota.


Tosin tämä päivä oli mulle ruokailujen osalta hyvä päivä. En herkutellut, söin säännöllisesti ja kaksi lämmintä ateriaa, vieläpä kasvisruokaa. Syön siis myös lihaa, mutta vähenevissä määrin. Tässä näkyy myös, että alkaa olla sadonkorjuuaika.


taviksen ruokapäiväkirja (2)


Aamupala. Maustamatonta jogurttia, muroja ja mustikoita sekä kuppi kahvia. Aamulla mulle ei meinaa maistua mikään, mutta kevyt jogurtti menee kuitenkin yleensä alas. Tuoreet marjat oli luksusta.


taviksen ruokapäiväkirja (3)


Lounas. Äidin tekemää sosekeittoa, jossa on fenkolia, kesäkurpitsaa ja perunaa. Sekaan vähän sekalaisia siemeniä.


taviksen ruokapäiväkirja (4)


Päivällinen. Edellisenä päivänä tehtyä paprikalla ja soijarouheella täytettyä kesäkurpitsaa.


taviksen ruokapäiväkirja (1)


Iltapala. Paahdettua ruisleipää oivariinilla, kurkulla ja tomaatilla. Kurkku on äidin kasvimaalta, tomaatit kaupasta koska omat tomaatit napsitaan pelkiltään. Lasi äidin tekemää viinimarjamehua.


Ja mitä tein tämän päivän aikana? Olin kotona, tein töitä, lounaan ja päivällisen välissä kävin kävelyllä, illalla katsoin telkkaria. Ihan tavallinen päivä.


Miltä näyttää? Tavalliselta, vähältä, sokeriselta? Saa kommentoida :D

10. elokuuta 2016

Turistina kotikaupungissa: Muuratsalon koetalo

Käytiin eräänä maanantaina ystäväni kanssa tutustumassa Muuratsalossa sijaitsevaan Alvar Aallon koetaloon. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt paikassa aiemmin, vaikka ihan lähistöltä ollaan molemmat kotoisin. Lähelle on joskus vaikea nähdä. Olenkin viime aikoina innostunut enemmän kotimaan- ja kotiseutumatkailusta. Kun katsoo ympärilleen vähän ennakkoluulottomammin, voi löytää vaikka mitä.


Alvar Aallon rakennukset on aina olleet läsnä mun elämässä. Olen päässyt ripille Muuramen kirkossa, puutunut luennoilla yliopiston L- ja C-rakennuksissa, syönyt niiden välissä Lozzilla, ihaillut Aallon taloja lenkeilläni Viitaniemessä ja pienenä asunutkin sellaisessa, eri kaupungissa vain. Tuttuja ovat myös Ylioppilastalo, Säynätsalon kunnantalo, Jyväskylän Työväentalo, Kaupunginteatteri, Tietotalo, Keski-Suomen museo ja Alvar Aalto -museo. Oli siis aikakin tsekata tämä Aaltojen kesämökki.


Siellä me sitten oltiin (englanninkielisellä) opaskierroksella muiden turistien kanssa. Koetalolle pääsee vain oppaan kanssa ja kesäisin. Lisätietoja Alvar Aalto -museon sivuilla.


Muuratsalo on ihana paikka ja ihana oli myös tuo kallioinen ja metsäinen rantatontti. Olisipa voinut ottaa löylyt Alvarin savusaunassa ja pulahtaa sen jälkeen lämpimään Päijänteeseen... Pihapiiristä löytyi myös Aallon rakas vene Nemo propheta in patria eli Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Talon rakennusaikaan 50-luvulla Muuratsaloon ei ollut siltaa eikä Aalto ollut vielä kotimaassaan kovin arvostettu.


Aallon kokeiluja koetalossa on esimerkiksi vierassiipi, joka on rakennettu ilman perustuksia. Sisäpihan seinät ja lattia on pinnoitettu erilaisilla tiilillä ja kaakeleilla ja ylipäätään rakennus on jollain tapaa leikkisä. Aalto oli inspiroitunut antiikin Kreikan rauniotemppeleistä, ja koetalo näyttääkin hieman "rikkinäiseltä".


Arkkitehtuuria enemmän ymmärrän jotain sisustuksesta, joka oli vähän yllättäen paljon mökkimäisempi, mitä olin kuvitellut. Talo on kyllä sisustettu Artekin ja Aallon suunnittelemilla huonekaluilla, mutta ensinnäkin rakennus on sisältä paljon pienempi, mitä kuvittelisi, ja toiseksi sisustus on tosi simppeli.


muuratsalon koetalo (13) muuratsalon koetalo (12) muuratsalon koetalo (11) muuratsalon koetalo (10) muuratsalon koetalo (9) muuratsalon koetalo (7) muuratsalon koetalo (8) muuratsalon koetalo (5) muuratsalon koetalo (6) muuratsalon koetalo (4) muuratsalon koetalo (1) muuratsalon koetalo (2) muuratsalon koetalo (3) muuratsalon koetalo (14)

Kaiken kaikkiaan tutustumisen arvoinen paikka, suosittelen.

8. elokuuta 2016

3 x Viimeksi katsottu TV-sarja

Katson aika paljon Netflixiä ja meillä on myös HBO. Ei osata päättää, kummasta luovuttaisiin. Netflix on paljon käyttäjäystävällisempi ja sieltä on helppo löytää uutta katsottavaa kategorioittain ja suositusten perusteella. HBO:n sarjat taas ovat poikkeuksetta olleet hyviä, kun niihin on päässyt sisälle. Elokuvia tulee katsottua nykyään tosi vähän, ehkä joskus saatan katsoa, jos olen yksin kotona.


Viime aikoina olen katsonut läpi muutamankin uuden TV-sarjan, jotka ovat kaikki olleet ihan katsomisen arvoisia. Ovatko nämä tuttuja?


tv-sarja (1)


Stranger things kertoo pienestä amerikkalaisesta kylästä, jossa tapahtuu kummia. 12-vuotias poika katoaa ja häntä alkavat etsiä äiti, poliisi ja kaverit. Sarja on jotain kauhun, scifin ja trillerin väliltä, ei mitään mulle tyypillisintä lajia. Se on kuitenkin koukuttava, on pakko tietää, kuinka käy ja mitä on tapahtunut. Sarja on kunnianosoitus 80-luvun popkulttuurille, josta en itse tietenkään juuri tajua. Kivaa fiilistä siinä joka tapauksessa on.


tv-sarja (3)


The Magicians on vähän kuin aikuisten Harry Potter. Narnia-viboja ja kaikkea yliluonnollista löytyy. Sarja alkaa, kun päähenkilöt Quientin ja Julia kutsutaan taikakoulun pääsykokeisiin. Taikuudesta ystävykset löytävät elämänsä tarkoituksen ja taistelevat pahaa vastaan.


tv-sarja (2)


Love onkin sitten romanttinen komedia, joka kertoo deittailusta kahden päähenkilön näkökulmasta. Molemmat ovat vähän surkuhupaisia tyyppejä ja huumorikin sen mukaista. Molemmat päähenkilöt ovat oikeastaan tosi ärsyttäviä, mutta kuitenkin tässä sarjassa on jotain ihan freshiä, jonka vuoksi sitä jaksoi katsoa. Vaikka sarja sijoittuu Hollywoodiin, päähenkilöt ovat ihan taviksia ja tapahtumat arkisia.


Mitäs seuraavaksi? Saa heittää suosituksia! Mun genremaku on aika laaja: yksin katson noita romanttisia komedioita ja draamoja, poikaystävän kanssa sitten taas rikossarjoja, trillereitä, fantasiaa ja niin edelleen. 

6. elokuuta 2016

Toisten ihmisten täydelliset kuvat

Kateellisuus

Oon vähän kateellinen viimekesäiselle itselleni, joka sai lomailla ja siemailla ihanaa paikallista viiniä näissä maisemissa. Se oli hoikempi ja sillä oli enemmän rahaa, mutta sillä oli myös stressi, ahdistus, ei juuri vapaa-aikaa ja reissussa tuli auringonpistos.


Olen viime aikoina törmännyt moneen juttuun kateellisuudesta. Erityisesti sosiaalisen median aiheuttamaa kateellisuus tuntuu tulevan esiin monissa teksteissä ja keskusteluissa. Kesän ja lomien aikana kaikki ovat varmasti saaneet nähdä kyllästymiseen asti muiden ihmisten kuvia ulkomailta, biitsiltä, auringonlaskuista, grilliruoasta, saunakaljoista ja sunnuntaibrunsseista.


Eikä siinä mitään. Itsekin olen aika syvällä täällä somessa, sekä sisältöä tuottamalla että monia ihmisiä eri kanavissa seuraamalla. Itsekin postaan niitä kuvia, ärsyynnyn toisten kuviin, ihailen toisia ja - välillä kadehdin toisia. Sehän on ihan turhaa, mutta kun muilla on hauskaa ja itse mökötän yksin täällä kotona matti kukkarossa. 


Välillä on vaikea muistaa, että Facebook-, Instagram-, Snapchat-, Twitter-, blogi- ja muut postaukset eivät kerro kaikkea. Ei niihin yleensä jaeta niitä hetkiä, kun ei meinaa päästä ylös sängystä, kun riiteli poikaystävän kanssa, kun on vähän yksinäistä tai kun mummo kuoli. Kaikille meille kuitenkin tapahtuu näitä asioita joskus.


Jokainen somettaa tyylillään. Mielestäni somessa on hyvä olla sopivasti kriittinen. Tajuta, että jokainen muodostaa itsestään juuri sellaisen mielikuvan, kuin haluaa, oli se sitten kuinka tietoista tahansa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi jotkut taas kritisoivat niin kamalasti somea ja sen pinnallisuutta.


Elämässä on ihania asioita ja on paskempia asioita ja sitten on sitä ihan tavallista ok-arkea. Se, jos postaa someen pääasiassa niitä ihania asioita, on ihan hyvä toimintatapa. Se on vähän kuin small-talkia. Eihän sitä kaikille ihmisille syvimpiä tuntoja paukauteta. (Toisaalta musta on hienoa, että esimerkiksi blogit eivät ole enää ainoastaan pinnallisia, vaan niistä löytää myös paljon kiinnostavia ajatuksia ja samaistuttavia kokemuksia.)


No, miten sitten pääsisi eroon kateudesta ja siitä seuraavista negatiivisista tunteista? Seuraavan kerran, kun selaan jonkun täydellistä Instagram-feediä, yritän asettua sen toisen ihmisen asemaan. Yritän miettiä, että tuskin hänenkään elämänsä ihan oikeasti on täydellistä ja sitä paitsi, todennäköisesti mulla on jotain, mitä hän voisi kadehtia.


Kokeile sinäkin? Vai oletko kenties jo somekateuden yläpuolella?


3. elokuuta 2016

Mikä inspiroi juuri nyt? / Elokuu

Olen aika ahkera pinnaaja, siis Pinterestin käyttäjä. Usein huomaan, että tallennan kansioihini paljon jotain tiettyä juttua. Joskus suosiossa ovat viisaat lainaukset, joskus joku tietty maa tai juustokakut, puput, vauvat, paperitarvikkeet ja niin edelleen.


Ajattelin aloittaa postaussarjan Mikä inspiroi juuri nyt? Katsotaan, löytyykö Pinterest-jumituksia joka kuukausi vai joka toinen. Nämä jutut ainakin tällä kertaa ovat sellaisia, jotka muutenkin ovat nyt ajankohtaisia tai trendikkäitä. Tällä hetkellä siis innostaa:


elokuun inspiraatio (1)elokuun inspiraatio (2)

Himottavatko sua samat jutut?

Kuvat: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23