31. maaliskuuta 2016

DIY: Jääkaappimagneetti x 3

Jääkaappimagneetti on ihan älyttömän helppo tehdä ja niitä voi antaa vaikka pikku lahjaksi. Jaankin nyt kolme ideaa itse tehtyihin magneetteihin, joihin on käytetty kierrätettyjä tai muuten kotoa löytyneitä materiaaleja.


P2040009 (2)

Happy Joe -siideripulloissa on kivat korkit. Itse ainakin ostan sellaisen joskus ihan vain tuon mietelauseen takia. Tämä idea on mun ystävän Siirin, jolta olen saanut tuon ylimmäisen magneetin. Kaksi olen tehnyt itse ihan vaan liimaamalla jämäkän magneetin niiden taakse. (Ihanaa tuo askartelulaatikosta tarttunut glitter, joka ei lähde pois.)


P2040011 (2) P2040015 (2)


Näteistä pyykkipojista saa näppärät muistilapputelineet jääkaapin oveen. Nämä molemmat ovat tulleet luokseni jonkun lahjan kautta. Jälleen liimataan vain tarpeeksi kova magneetti toiselle puolelle pyykkipoika on valmis muistilappujen ripustamiseen.


DSC_0007 (2)


Rikkoutuneen näppäimistön näppäimistä voi tehdä kirjainmagneetit. Tein nämä mun veljelle tuparilahjaksi. Jokaista kirjainta on vain yksi, mutta saa niillä jokusen sanan kirjoitettua.

29. maaliskuuta 2016

Pääsiäispläjäys

Pääsiäinen on taputeltu ja kaikilla tulee varmaan pääsiäismunat ja pajunoksat jo korvista ulos, mutta sitä uhaten ajattelin pläjäyttää tähän vielä satsin kuvia ja kuulumisia viimeisen reilun viikon ajalta.


DSC_0733_1 (2)

Palmusunnuntaina leivoin veljeni synttäreiden kunniaksi kakun, tai tarkemmin sitruunapiirakan. Tätä on tehty nyt muutaman kerran ja voin suositella, niin hyvää! Sitruuna uppoaa muhun nyt muutenkin vähän kaikessa, ainakin pastassa.


DSC_0067 (4)


Virpojista ei ole ruuhkaa täällä kaupungissa, mutta saatiin kuitenkin naapurin lapset virpomaan. Omia pajunoksia en ehtinyt käydä keräämässä...


P3150027 (2) DSC_0099 (2) DSC_0787 (2) DSC_0797 (2)

Pääsiäispäivänä sitten leivoin kinderpiirakan, joka taisi olla enemmän viime vuoden juttu? Tänä vuonna kaikki tuntuu tehneen kinderjuustokakkua, mutta mä en oikein välitä liivatekakuista ja tätä en ollut vielä kokeillut. Hyvää oli!


DSC_0043 (5) DSC_0120 (2)

Rairuohot eivät itäneet aivan oletetusti, mutta eipä se mitään. Nyt mulla on kaikki pääsiäiskoristeet jo roskiksessa. Olen todennut, että mun ei kannata ostaa tai tehdä ollenkaan yhtä sesonkia kauempaa kestäviä koristeita, sillä kyllästyn suht nopeasti.


Leipomisen ja syömisen lisäksi mun pääsiäiseen on kuulunut ulkoilua, auringosta nauttimista, leffanvuokrausta, kavereita ja sellaista ihan tavallista kivaa. Meidän perheen, tai varmaan koko suvun pääsiäinen tosin on kulunut kuitenkin surullisissa merkeissä. Tavallista vaikeampaa taas palata arkeen, mutta hitaasti ja varmasti.


Mitä teille kuuluu?

28. maaliskuuta 2016

Kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelu Jyväskylän yliopistossa

Yhteishaku on parhaillaan käynnissä ja ajattelin, että ehkä joku jossain voisi hyötyä kokemuksistani sitä oikeaa opiskelupaikkaa etsiessään. Oikeastaan suhteeni opiskelupaikkaani on monimutkainen. En taida uskoa siihen yhteen oikeaan… Antakaas, kun selitän. Kilometripostausvaroitus!



Mitä mä oikein haluun?


Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2011. Hain silloin opiskelemaan journalistiikkaa, kuvajournalismia ja kirjallisuutta, mutta oikeastaan halusin pitää välivuoden, koska koin lukion tosi rankaksi, olin ihan puhki kirjoituksista eikä motivaatio opiskeluun tai pääsykokeisiin lukemiseen ollut kovin korkealla. En päässyt mihinkään ja tein vuoden töitä.


Keväällä 2012 motivaatiota oli, mutta en edelleenkään tiennyt sen paremmin, mitä haluaisin tehdä. Olin koulussa hyvä äikässä, joten sen perusteella yritin suunnistaa. Hain Helsingin ylipistoon opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä ja logopediaa. Lisäksi Jyväskylän yliopistossa oli ensimmäistä kertaa sellainen hakukohde kuin taide ja kirjallisuus, johon ei ollut pääsykoetta, vaan sinne haettiin motivaatiokirjeellä. Sinnehän mä sitten pääsin. Sittemmin kirjallisuuden valintamenettelyissä on palattu pääsykokeeseen, josta en valitettavasti osaa sanoa mitään.



Kuka ei kuulu joukkoon?


Taiteen ja kirjallisuuden koulutusohjelmaan kuului siis taidehistoria, taidekasvatus ja kirjallisuus. Nykyään tosiaan kirjallisuuteen haetaan erikseen, mutta perusopinnoissa on muutamia yhteisiä opintojaksoja kaikille laitoksen opiskelijoille, niin kuin varmaan melkein kaikilla muillakin laitoksilla. Olisin voinut tehdä kaikkien kolmen aineen opintoja sekaisin, mutta tein oikeastaan vain kirjallisuuden kursseja. Pääaine valittiin varsinaisesti silloin, kun mentiin proseminaariin ja alettiin tehdä kandidaatintutkielmaa.


Kirjallisuuden perusopinnot olivat kivoja: kirjallisuuden analyysia, kirjallisuustieteen perusteita, kirjallisuuden tuntemusta ja kirjallisuushistoriaa. En kuitenkaan ole ollut kirjallisuuden opinnoissa ikinä erityisen hyvä ja tunne vahvistui aineopinnoissa. Yliopisto-opiskelijaksi olen oikeastaan aika käytännönläheinen ihminen, en kovin analyyttinen tai kiinnostunut pohtimaan eri teorioiden syntyjä syviä. Kirjallisuudenopiskelijana koen, että pitäisi olla jotenkin taiteellisempi ja filosofisempi. Olen ollut ihan keskinkertainen opiskelija.


kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelu jyväskylän yliopistossa



Parasta yliopisto-opinnoissani


Kirjoittamisen perus- ja aineopinnot järjestetään avoimessa yliopistossa ja niihin on yleinen haku keväällä ja syksyllä. Jyväskylän yliopiston tutkinto-opiskelijoille on lisäksi syksyisin haku maksuttomaan kiintiöön, normaalistihan opinnot maksavat kympin per opintopiste. Itse olin hakenut keväällä 2012 yleisessä haussa enkä malttanut odottaa ja ottaa riskiä maksuttoman kiintiön suhteen (siihen valitaan noin viisi opiskelijaa), joten aloitin kirjoittamisen perusopinnot heti fuksisyksynä. Tällä hetkellä viimeistelen avoimen puolella aineopintojani.


Kirjoittamisen syventävät opinnot taas järjestetään ”varsinaisessa” yliopistossa, jossa kirjoittaminen on suuntautumisvaihtoehtona kirjallisuuden oppiaineessa syventävien opintojen vaiheessa. Pääaine on siis virallisesti kirjallisuus, mutta kirjoittamisen linjalla on omat kurssinsa ja oma graduseminaarinsa. Graduun kuuluu tutkimusosuuden lisäksi taiteellinen osuus. Opiskelen nyt neljättä vuotta, otin juuri kandin paperit ulos ja menen syksyllä graduseminaariin. Kandin tein siis kirjallisuuteen ja nyt olen kirjoittamisen maisteriopiskelija, tuntuu hyvältä, ihan oikealta.


Millaisia ne kirjoittamisen opinnot sitten ovat? Puhun nyt yhteisesti sekä avoimen puolen opinnoista että syventävistä. Ensinnäkin tarvitaan harrastuneisuutta. Kirjoittamisen opinnoissa painottuu kirjoittamisen tutkimus ja kirjoittamalla luotu suhde kirjallisuuteen. Kursseilla kirjoitetaan tekstejä laidasta laitaan, luetaan ja pohditaan kirjoittamisen ilmiöitä. Käsitellään kirjoittamisen lajeja, omaelämäkerrallista kirjoittamista, terapeuttista kirjoittamista, kirjoittamisen opettamista, kirjoittamista prosessina… Ihan kaikkea. Kirjoittamisen opiskelu on ollut yliopistossa mielestäni kaikkein parasta: saa vaan kirjoittaa, ja kirjoittaa siitä kirjoittamisesta. No, pitää sielläkin vähän myös lukea ja analysoida.


kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelu jyväskylän yliopistossa



Sivuaineiden merkityksestä


Ehkä voisin kertoa vähän vielä taustastani. Kerroin, että olin koulussa hyvä äikässä ja siihen oppiaineeseen sisältyvätkin suurimmat kiinnostuksenkohteeni. Yliopistossa ”äikän” sisältöjä on monessa oppiaineessa: kirjallisuudessa, kirjoittamisessa, suomen kielessä, draamakasvatuksessa, puheviestinnässä… ehkä muissakin viestinnän aineissa ja nykykulttuurin tutkimuksessa? Lukeminen ja kirjoittaminen ovat olleet minulle aina se juttu. Olen harrastanut niitä lapsesta asti ja merkittävä asia tämän urasuuntautumiseni kannalta on ollut sanataideharrastus Jyväskylän kansalaisopistossa (nykyinen sanataidekoulu). Tältä pohjalta olen siis lähtenyt opiskelemaan yliopistoon.


Vaikka kirjallisuuden opiskelu ei ole tuntunut ihan omimmalta jutulta, koen loppujen lopuksi kuitenkin olevani oikeassa paikassa, kiitos kirjoittamisen linjan. Kirjallisuuden ja kirjoittamisen lisäksi olen opiskellut suomen kieltä aineopintoihin asti sekä tehnyt liiketoimintaosaamisen perusteet -kokonaisuuden sekä viestinnän ja median perusopinnot. Mielestäni suomen kielen opinnot ovat erittäin olennaisia, jos aikoo kirjoittaa työkseen, mutta siitä voi kai olla montaa mieltä. Myös yritystaloustieteiden opiskelusta on ollut ihan selvästi hyötyä harkka- ja työpaikkojen saamisessa.


Sivuaineiden merkitystä ei voi liikaa korostaa, varsinkaan tällaisessa generalistisessa tutkinnossa.


kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelu jyväskylän yliopistossa



Mikä musta sitten tulee isona?


Kysymys, joka aiheuttaa vilunväristyksiä ja kiusallista muminaa. Suurin osa kirjallisuudesta valmistuneista työskentelee opettajina. Äidinkielen opettajan pätevyyteen vaaditaan tietty määrä kirjallisuuden, suomen kielen, viestinnän ja kasvatustieteiden opintoja. Mulla ei ainakaan vielä ole kasvatustieteitä, ja vaikka olen tehnyt vähän ohjausjuttuja, en tähtää opettajaksi.


Kirjallisuudesta valmistunut voisi työskennellä esimerkiksi tutkijana, kustannusalalla, kirjastossa, kulttuuritoimen tehtävissä tai kirjoittamisen, median, mainonnan tai markkinoinnin parissa. Olen aina ollut kiinnostunut kustannusalasta ja olen ollut kustantamossa harjoittelussakin. Pieni realisti mussa kuitenkin on alkanut kallistua tuonne median, mainonnan ja markkinoinnin puoleen. Olenkin hakenut vielä opinto-oikeutta yhteisöviestinnän aineopintoihin, joista voisin saada enemmän osaamista sinne puolelle. Siis voiko sivuaineita olla liikaa, ei kai…?!


Konkreettisin haaveammattini on aina ollut toimittaja, jonka suhteen luovutin jo jossain vaiheessa. Olen kuitenkin päässyt tekemään vähän senkin alan hommia enkä voi unohtaa tätä haavettani. Vaikka kilpailu on kovaa enkä ole ehkä tyypillisintä toimittajatyyppiä, olen laittanut yhteishaun journalistiikkaan nyt menemään (sitä ei saa sivuaineeksi). Tokihan voisin tehdä toimittajan töitä ilman journalistiikan opiskeluakin, mutta ei siitä haittaakaan olisi. Kyllä työnhaussa ne just oikeaa ainetta opiskelleet kiilaavat tällaisten sinne päin -tyyppien ohi, se on kylmä fakta.


Kuten rivien välistä voi ehkä päätellä, mulla on paljon kiinnostuksenkohteita ja voisin opiskella vielä lisää. Yksi alue, joka on jäänyt opinnoissani täysin paitsioon, on yhteiskuntatieteet. Journalistiikan kylkeen sopisi sieltä joku sivuaine, eikös vaan? Niin ja jos olisin järkevä, tekisin ne kasvatustieteet. Tai sitten mä repäisen ja valmistun vuoden päästä, kuka tietää?!


Työelämän todellisuutta taitaa munkin kohdalla olla erilaiset pätkä-, osa-aika- ja freelancer-työt. Se on stressaavaa, mutta toisaalta sopii mulle. Voisin tehdä vähän kaikkea!


Huhhuh, tää on varmasti pisin tekemäni postaus ikinä. Tästä lähtien voin linkata tän kaikille, jotka kysyy mitä mä opiskelen! No ei vaan. Toivon, että tästä on jollekin oikeasti hyötyä! Vastailen myös mielelläni kysymyksiin, jos sellaisia herää :)


Tässä vielä linkkejä lisätietoja kaipaavalle:


Kirjallisuuden oppiaine JY:n sivuilla
Kirjoittamisen suuntautumisvaihtoehto
Kirjoittamisen oppiaine JY:n avoimessa yliopistossa

26. maaliskuuta 2016

Kammarinmäen jääluola

Meidän on pitänyt käydä tutkimassa Kammarinmäen jääluola Keltinmäessä joulusta asti, kun poikaystäväni sai pukilta Retkipaikka-kirjan. Tuo Retkipaikka-sivusto on myös mainio, sieltä löytyy vaikka kuinka ideoita retkeilyyn ympäri Suomen. Artikkeleita voi hakea maakunnittain ja Keski-Suomestakin löytyy lukuisia paikkoja, joista en ollut edes kuullut saatikka käynyt.


Eilen pitkäperjantaina me lähdettiin seikkailemaan Keltinmäkeen, vaikka sää ei ollutkaan kaikkein suosioisin tälle reissulle. Lukemani mukaan paikka näyttää upealta aurinkoisena päivänä, kun valo heijastuu jokaisesta jäätyneestä pinnasta. Uskoisin myös, että aiemmin talvella tuolla on enemmän jäätä, nyt luolan seiniin maalatut graffitit jo pilkottivat jään alta.


P3250017 (2)

Hyppäsimme bussiin ja jäimme heti Keltinmäen ekalla pysäkillä pois. Haahuilimme vähän aikaa etsien metsään lähtevää polkua, jollainen löytyi kerros- ja rivitalojen välistä. Metsässäkin harhailimme jonkun aikaa edes takaisin, kunnes havahduimme ihmisten ääniin ja bongasimme toiset retkeilijät ja luolan, lipan jyrkänteen juurella. Ihmeteltiin, juotiin kahvit ja odotettiin hyvän aikaa että leikkivät lapset lähtivät pois, jotta sain kuvia :D


P3250020 (2) P3250035 (2)


Luolan sisällä jäälohkareessa oli juuri takapuolelle sopiva kolo. Tuo lipan alle asetettu puupökkeli ärsytti meitä, miksi lie siihen laitettu.


kammarinmäen jääluola


Meidän seikkailu sujui oikeastaan aika kivuttomasti. Toisia retkeilijöitä seuraten lähdimme pois eri reittiä kuin tulimme ja se olikin paljon lyhyempi, tosin sen polun alku olisi ollut paljon vaikeampi löytää. Mutta olipa sopiva ulkoilureissu ja pieni pyrähdys metsässä. Keltinmäki on mulle ihan vieras alue, mulla on oikeastaan vieläkin vaikeuksia hahmottaa, missä se edes on :D


Onko Kammarinmäen luola tuttu paikka?

25. maaliskuuta 2016

Elämää ujona - Nuoren naisen ”opetuksia”

elämää ujona


Ujon urakirjaa lukiessani pohdin kovasti omaa elämääni ujona. Miten tämän luonteenpiirteen kanssa voi oppia pärjäämään ja mitä itse olen oppinut tässä reilussa kahdessakymmenessäkolmessa vuodessa? Otsikossani on intertekstuaalinen viittaus kirjaan, jota en ole edes lukenut, mutta se sopi mielestäni hyvin tähän yhteyteen.


Avain hyvään elämään ihan kaikilla on tietysti se, että opettelee hyväksymään itsensä. Erityisesti yläasteella ja lukion alussa muistan toivoneeni jatkuvasti, että olisin erilainen. Ajattelin, että elämäni olisi paljon parempaa, jos olisin ulospäinsuuntautunut enkä aina niin vaivaantunut, jos osaisin heittää läppää ja kaikki tykkäis musta. En edelleenkään ole mitenkään zen. Varsinkin yliopistossa opiskelujen aloittaminen oli sosiaalisesti vähän haastavaa.


Koko ajan kuitenkin helpottaa, ja yksi ajatus, jota yritän viljellä omassa päässäni on, että ei se ole niin vakavaa. Mitä sitten, vaikka mokaan tai jos muut näkevät, että jännittää? Mitä sitten, vaikka joku ajattelisi että olen tylsä? Ihmisillä on usein sellainen harha, että kiinnostaisimme muita ihmisiä yhtä paljon kuin itse itseämme. Ei kukaan muu jää miettimään, että olipas se muuten kiusaantunut tyyppi ja hähää, kun sillä meni sanat sekaisin.



Millaiseen sosiaaliseen elämään voin olla tyytyväinen?


Itsensä hyväksyminen alkaa siitä, että mietit mitä haluat elämältäsi ja tähtäät siihen. Kun päätät, mikä sinulle riittää, sen pitää sitten myös riittää. Mieti, millainen sosiaalinen elämä on sinulle sopivaa määrällisesti ja laadullisesti, ja opettele sanomaan muulle ei. Vapaa-ajalla kannattaa tehdä vain asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Menetätkö jotain merkittävää, jos jätät menemättä vaikka bileisiin? Tuskinpa. Älä tunne huonoa omatuntoa asioista, joita et halua tehdä.


Sen sijaan jos haluat todella tehdä jotain, sosiaalinen epämukavuus pitää vain sietää. Se on ainoa keino päästä tuntemuksista yli. Kun tilanteista kertyy positiivisia kokemuksia, ne tuntuvat koko ajan vähemmän pahalta.



Kun rimakauhu iskee


Esiintymistilanteissa ja muissa jännittävissä tilanteissa jännitystä ei tarvitse yrittää piilottaa. Mitä sitten, vaikka punastut, kädet tärisevät tai ääni värisee? Yleensä muut ihmiset ovat sinun puolellasi eivätkä sinua vastaan.


Mikä on yleisin negatiivinen ajatus, joka esiintymistilanteessa pyörii mielessäsi? Opettele muuttamaan ajatteluasi tietoisesti. Jos esimerkiksi esitelmää pitäessä mielessäsi pyörii: Apua, nyt ääneni katoaa taas ja olen ihan punainen, käännä se vaikka tällaiseksi: Huomaan, että nyt reagoin näin, mutta ei se mitään. Se on ihan sympaattista ja katsojat ovat puolellani.


Toisaalta pitää hyväksyä myös se, ettet voi sulattaa kaikkien sydämiä. Ei ole realistista toivoa, että kaikki pitäisivät sinusta. Todennäköisesti suurin osa suhtautuu sinuun aivan neutraalisti. Ujoilla ehkä harvemmin on vihamiehiä?


Ujo keskittyy usein jännittävissä tilanteissa ainoastaan itseensä, jolloin kaikki muu menee ohi. Pyri eroon hillittömästä itsetarkkailusta. Sen sijaan, että miettisit vain koko ajan sitä, miltä itse vaikutat, mitä sanot seuraavaksi ja koska vuorosi tulee, yritä keskittyä siihen mitä muut todella sanovat ja mitä ympärillä tapahtuu.


elämää ujona



Ole läsnä eli mindfulness ja carpe diem


Kaikki tietävät sen tunteen, kun vasta jälkikäteen keksii täydellisen nasevan kommentin. Sitä murehtiessaan voi tuntea sosiaalista epämukavuutta myös yksin ollessaan. Menneitä on kuitenkin ihan turha jäädä märehtimään ja analysoimaan. Myöskään tulevien asioiden murehtimiseen ei kannata käyttää tuhottomasti energiaa. Suurin osa murehtimistamme asioista ei ikinä tapahdu. Keskity siis siihen, mitä tapahtuu nyt ja ota asia kerrallaan.


Hetkessä eläminen on sama asia kuin tietoinen läsnäolo. Sitä voi harrastaa esimerkiksi mietiskelemällä, meditoimalla tai kirjoittamalla. Esimerkiksi mielessä pyörivät asiat voi listata paperille, jolloin ne selkeytyvät. Yksi hyvä keino pysähtyä on hengitykseen keskittyminen. Esimerkiksi päivittäin toistuvat rutiinit ovat hyvä paikka harjoittaa tietoista läsnäoloa. Vaikka syödessäsi keskity ainoastaan syömiseen, älä näprää puhelinta tai mieti mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Pysähdy, hengitä ja yritä tyhjentää pää ajatuksista.



Älä piilottele


Ujouteen liittyy usein häpeää. Älä yritä piilotella piirrettäsi ja ongelmiasi, vaan puhu ujoudestasi jonkun luotettavan ja ymmärtäväisen ihmisen kanssa. Stressistä ja flunssasta voi puhua, miksei jännittämisestä? Ole avoin, niin mörkö pienenee. Huumori ja itseironia ovat myös hyviä keinoja tuoda asioita esille.


Uskalla myös mokailla. Nolostumista voi opetella kestämään pieninä annoksina vaikka tutussa seurassa. Jälleen kerran: se ei ole niin vakavaa. Mä lauleskelen usein itselleni joko ei tää oo mitään vakavaa tai tää ei oo ihan haudanvakavaa :D



Tekisi mieli sanoa kaikille 18-vuotiaille ujoille, että ihan varmasti parempia aikoja on tulossa. Ihminen tottuu monenlaiseen.

Ujon urakirja s. 111


Olisi mukava kuulla, saiko joku näistä ajatuksistani jotain irti?

24. maaliskuuta 2016

DIY: Kaukosäätimet piiloon

Ketä muuta häiritsee ympäri sohvaa pyörivät erilaiset kaukosäätimet? Mua ainakin häiritsi, mutta asia on nyt korjattu. Ompelin sohvan käsinojaan pussukan, johon saa kaukosäätimet piiloon. Tosin veikkaan olevani ainoa, joka sitä täällä käyttää...


Valitsin paksuimman kaapista löytyneen kankaan, mutta olisi saanut olla vielä paksumpi pysyäkseen siististi ja jämäkästi muodossaan. Rakastan tuon kankaan kuviota, mutta sitä on vaikea leikata suoraan ja siksi sen reunat ovatkin vähän sinne päin. Ostin kankaan suunnilleen tasan vuosi sitten Budapestistä kirpputorilta ja ompelinkin siitä silloin kaitaliinan, jonka ristin mun pääsiäisliinaksi.


P3150007 (2) P3150006 (2) P3150018 (2) P3150013 (2)

En yleensä käytä näin värikkäitä tai kuviollisia tekstiilejä missään, mutta tämä pussukka onkin vähän piilossa sohvan ja seinän vieressä. Pussukka pysyy paikoillaan, kun kankaan toisen pään sulloo sohvan istuintyynyn alle.

22. maaliskuuta 2016

DIY: Kynsilakalla marmoroidut pääsiäismunat

Tässäpä helppo ja nopea idea pääsiäismunien koristeluun! Samalla saa vanhoja kynsilakan jämiä pois kaapista, jos joltain muultakin löytyy tällaisia sävyjä, joita ei ehkä enää niin tule kynsissä käytettyä...? Bongasin idean Pink Pionies -blogista.

DSC_0004 (6)


Laita pieneen kulhoon vettä. Huomaa, että astiaa ei voi käyttää enää tämän jälkeen ainakaan ruokatarkoituksessa. Tiputtele veteen kynsilakkaa ja pyörittele munankuoria kulhossa. Itse laitoin kynsilakkaa aika paljon, sillä halusin tuollaisen marmoroidun näköisen kuvion. Aiemmin linkkaamassani blogipostauksessa väriä on käytetty vähemmän, joten lopputuloskin on vähän eri näköinen.


DSC_0056 (5) kynsilakalla marmoroidut pääsiäismunat


Kävin poimimassa läheisestä puistosta vähän risuja, joista tein munille pesän. Ihan kelpo pääsiäisasetelma, vai mitä?

20. maaliskuuta 2016

Ujous ei ole sairaus - Ajatuksia Ujon urakirjasta

ujon urakirja

Bongasin kirjamessuilta Kati Tiirikaisen uuden teoksen Ujon urakirja - Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin. Mun on pitänyt tutustua myös Tiirikaisen aiempaan kirjaan Tunnetko kasvot? Näin selviydyt kasvosokeanasillä mulla on välillä vaikeuksia tunnistaa ihmisiä. Nyt kuitenkin keskityn vaikeuksiin sosiaalisissa tilanteissa, eli ujouteen. Kirjoitin aiemmin, että inhoan sanaa ujo, ja se pitää paikkaansa. Kiinnitin kuitenkin heti huomiota tähän kirjaan, koska vaikka kuinka haluaisin kaunistella asiaa, sitähän mä olen ja olen aina ollut: ujo.




Ujous ei ole sairaus



Tiirikainen määrittelee ujouden ihmiselle ominaisena arkuutena lähestyä toisia ihmisiä. Se on synnynnäiseen temperamenttiin liittyvä ominaisuus, persoonallisuuden piirre. Se ei ole sairaus, josta pitäisi päästä eroon, mutta monet kuitenkin haluaisivat. Ujous aiheuttaa usein sosiaalista epämukavuutta, jota tämä kirja erityisesti käsittelee. Sosiaalinen epämukavuus taas vaikeuttaa elämää eri tavoin. Sen ei pitäisi kuitenkaan antaa vaikuttaa elämään liikaa tai estää tekemästä haluamiaan asioita, kuten pyrkimästä unelma-ammatiinsa.


Kirja herätti kovasti ajatuksia. Siihen kerätyt tarinat ovat samaistuttavia, tekee hyvää tajuta aina välillä, ettei ole yksin tuntemuksiensa kanssa. Muitakin jännittää tai ahdistaa samanlaiset, ne aika hölmötkin asiat. Pelkoja ei voi järjellä selittää. Toiseksi koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen sen suhteen, miten pitkälle olen oikeastaan päässyt. Enää ei ole kovin monia tilanteita, joissa oikeasti iskee pakokauhu, kuten joskus nuorempana. Olen opetellut sietämään monenlaisia tilanteita ja tiedän, että kaikesta selviää, vaikka joskus olisi epämukavaakin.




Onko ujous ongelma itselle vai muille?



Vaikka ujouden ja arkuuden ongelma on se, että temperamentti ja ympäristö ovat ristiriidassa, taitaa ujous häiritä eniten ujoa itseään. Ketäpä toista kiinnostaa meidän olemisemme niin paljon kuin meitä itseämme? Kun pieni lapsi ei vielä tiedä, että ujous on huono asia, hän voi elää täysin onnellisena omana itsenään. Vähitellen hän oppii, että pitäisi toimia toisella tavalla, olla erilainen.


Kun ujoudesta huomautellaan jatkuvasti, siitä tulee pikku hiljaa ongelma. Tulee kokemus siitä, että toimii väärin. Ihminen alkaa miettiä liikaa, mitä muut ajattelevat ja sosiaaliset pelot syntyvät. Usein kyse on uskomuksista, pinttyneestä käsityksestä siitä, ettei riitä muille ihmisille. Ehkä pohjimmiltaan on kuitenkin kyse siitä, ettei riitä itselleen?




Suorittavat ujot



Suorituskeskeisyys voi johtua monesta asiasta, mutta ujolla se voi olla perua siitä, että on tottunut tulemaan hyväksytyksi suoritustensa kautta. Mä en ollut koulussa hauska, mulla ei ollut mitään sanottavaa enkä ollut suosittu, mutta sain hyviä numeroita.


Tiirikainen kuvaa uuden opiskelupaikan aiheuttamia epävarmuuden kokemuksia, joista tunnistan itseni ihan täysin. Yliopistossa ei voi olla enää omalla alallaan paras, vaan yhtäkkiä ympärillä on kymmeniä muita entisiä koulunsa parhaita. Muistan sen alemmuuden tunteen, kun aloitin yliopistossa. Kaikki muut vaikuttivat tosi fiksuilta ja itse tunsin itseni tyhmäksi, muutuin taas seinäruusuksi.




Ujous ilmenee eri tavoin



Ujous ei välttämättä näy päälle päin. Se ei ilmene kaikilla kaikissa tilanteissa tai jotkut tilanteet voivat olla vaikeampia kuin toiset. Usein sosiaalista epämukavuutta aiheuttavat esimerkiksi esiintymistilanteet, small talk, puhuminen vieraalle ihmiselle, isossa ryhmässä toimiminen, huomion keskipisteenä oleminen ja ylemmässä asemassa olevalle puhuminen.


Toisenkin ujon voi olla vaikea ymmärtää, miksi toista ahdistaa tietyt tilanteet. Mulla esimerkiksi ei ole ongelmia puhua kenellekään kahden kesken, varsinkaan jos on asiaa. Sen sijaan saatan lamaantua tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä. Varsinkin vapaamuotoisissa, joissa ei voi piiloutua minkään roolin taakse vaan pitää olla ihan vaan oma tylsä itsensä.


Millaiset sosiaaliset tilanteet ovat teille vaikeita? Vai oletteko ihan supliikkimiehiä ja -naisia?

18. maaliskuuta 2016

DIY: Pääsiäiskortit

Heitin aiemmin, että pitäiskö tänä vuonna viedä askartelut seuraavalle tasolle ja tehdä myös pääsiäiskortit. Niinhän mä teinkin pienen Pinterest-tsekkauksen jälkeen. Yhdistin samaan korttiin kaksi sieltä bongaamani ideaa: aukeavan munan ja sormenjälkitiput. Rusetit lisäsin vielä ihan vaan siksi, että kortit pysyvät paremmin kiinni, mutta niistä tuli mielestäni aika kivan näköisetkin. Eri väriset pilkut munassa ja nauhassa sopivat hyvin yhteen.


P3070018 (2) P3070005 (2) P3070008 (2)

Mulla on aina puikkoliima loppu ja juoksevalla pulloliimalla liimailu on kyllä aikamoista sotkemista. Sitä menee aina vähän vääriin paikkoihin ja kortit ovat sen jäljiltä ihan kupruilla. Ei se ole niin justiinsa!

17. maaliskuuta 2016

Kemikaalit kosmetiikassa - mistä kannattaisi vähentää?

DSC_0023 (3)

Kemikaalien vähentämisestä, luonnonkosmetiikasta ja ekoilusta tulee asiaa nyt joka tuutista. Asian äärelle sen kummemmin pysähtymättä olen itsekin jo vähän aikaa sitten alkanut kiinnittää huomiota siihen, mikä kaikki on tarpeellista. Mä kiinnostun ekoilusta yleensä ensiksi ympäristön vuoksi, mutta sen jälkeen myös itseni vuoksi. Välillä kuulee aika pelottavia tarinoita esimerkiksi erilaisista allergisista reaktioista.


Olen blondannut hiuksiani enemmän tai vähemmän säännöllisesti kymmenisen vuotta, aika hurjaa. Nyt olen kasvattanut omaa hiusväriä tässä kohta vuoden ja se alkaa olla ihan hyvällä mallilla. Vaalennusta ei saa tehtyä ilman kemiallista käsittelyä, mutta kasviväreistä löytyy väriä kirkastavia sävytteitä. (Yle teki kasviväreistä hyvän artikkelin vähän aikaa sitten.) Ehkä voisin kokeilla seuraavaksi sellaista, jos (kun) kyllästyn tähän harmaaseen kuontalooni.


Kuukuppiin olen siirtynyt sen helppouden, roskaamattomuuden ja rahan säästön vuoksi. Luin vasta, että tamponeissa, siteissä ja pikkuhousunsuojissa olevia kemikaaleja ei tarvitse ilmoittaa, joten kukaan ei oikein tiedä mitä niissä on. Inhottavaa?


Yksi asia, johon olen herännyt vähän aikaa sitten, on kuorintavoiteissa olevat pienet rakeet. Niitä on kai myös suihkugeeleissä ja hammastahnoissa. Ne ovat mikromuovia ja päätyvät viemäreiden kautta vesistöihin. Yhdysvalloissa ja Ruotsissa ollaan jo kieltämässä niitä sisältävä kosmetiikka. Itse kuorin tästä lähtien ihoni luonnollisemmilla menetelmillä: suolalla, sokerilla ja kahvinpuruilla. Olen kylläkin testannut vasta ensimmäistä enkä suosittele sitä kasvoihin. Nimimerkillä kolme päivää naama punaisena.


DSC_0033 (2)


Lähiaikoina olen miettinyt kovasti, kuinka paljon me oikeasti tarvittaisiin näitä kaiken maailman mömmöjä, kuten kosteusvoiteita? Olenko mäkin vain totuttanut ihoni rasvaamiseen ja jäänyt siihen koukkuun? (Mulla on kyllä myös ajoittain ihottumaa, joka vaatii apteekin rasvoja. Tosin ihottuman syy ei ole selvinnyt…) Kuulemma luonnonkosmetiikkaan siirtyminen on helppoa aloittaa juuri kosteusvoiteesta.


Entäs miten hiukset oikein kannattaisi pestä? Mun eivät tykkää ollenkaan luomushampoista, vaan käyttäytyvät tosi epämiellyttävästi. Pitäisikö niihin shampoisiin vaan totutella vai eivätkö ne ole tarpeeksi tehokkaita poistamaan huimaa muotoilutuotteiden määrää hiuksissani (suolasuihketta ja hiuslakkaa)? Entäs hoitoaineet? Ekolosta en niitä kovin montaa löytänyt. Kunnon ekohipithän pesevät hiuksensa vain suolalla ja soodalla.


DSC_0030 (2)


Vartalon puhdistukseen nestemäistä vaihtoehtoa parempia ovat palasaippuat, sillä niissä on vähemmän säilöntäaineita. Deodorantissa taas kannattaisi välttää alumiinia, mitä on melkein jokaisessa markettituotteessa. Sen sijaan meikeistä, hajuvesistä ja kynsilakoista mulla ei ole juuri tietoa. Parasta olisi tietysti olla käyttämättä... Meikkien pesuun ajattelin kokeilla seuraavaksi paljon hehkutettua kookosöljyä. Sitä voi käyttää myös kasvojen rasvaukseen, sheivauksen apuna ja hiusnaamiona. Parhaassa tapauksessa sillä saisi siis korvattua ainakin neljä purkkia!


Sitten on se iso mörkö, jonka lasken nyt mukaan kosmetiikkaan: hormonaalinen ehkäisy. Hormonejakin voi kulkeutua vesistöihin ja hormonaalista ehkäisyä käyttämällä etääntyy kropastaan. Monille hormonit eivät sovi ollenkaan, esimerkiksi Mirva Anna-Maria kirjoittaa, että hän tuntee itsensä lopettamisen jälkeen aivan eri ihmiseksi. Itse en ole huomannut mitään ongelmia, mutta mietin kyllä lopettamista joka kuukausi. Toisaalta, raskauden lisäksi hormonit ehkäisevät muun muassa munasarjakystia, minkä takia olen ne alun perin aloittanutkin.


Huhhuh, paljon pyörii ajatuksia tämän aiheen ympärillä. Pyöriikö teillä? Ja onko suositella mulle jotain edullisia kosteusvoiteita tai ohuille ja hennoille hiuksille sopivia shamppoita?


Ajattelin kirjoittaa vielä siivouksesta myöhemmin oman juttunsa.

15. maaliskuuta 2016

DIY: Sulkakranssi

Vuoden ensimmäinen pääsiäisaskartelu pääsee esittelyyn nyt. Tein tämän kyllä jo hyvän aikaa sitten, mutta oveen en sentään vielä laittanut. Ehkä sen kohta jo kehtaa laittaa?


P2040002 (4)

Yksi mun vakioaskartelukohde on ovikranssit. Niitä on aika helppo tehdä ja ne piristävät tylsää kerrostaloasunnon ovea. Monissa taloissahan kaikki ovikoristeet on kielletty, mutta tässä talossa ei tietääkseni ole. Yritän kuitenkin usein huomioida myös paloturvallisuuden jotenkin, esimerkiksi tässä on pohjalla rautalankaa.


P2040004 (2)


Keräsin jossain vaiheessa linnunsulkia ja pidin niitä koristeena maljakossa. Jo pitkän aikaa ne ovat olleet jossain askartelulaatikon perukoilla, kun keksin vihdoin, mitä niistä voisi askarrella. Oikeat linnunsulat ovat vähän haastavia siksi, että ne menevät helposti rumaksi. Niitä on vaikea kiinnittää huomaamattomasti. Laitoinkin sekaan pari laatikon pohjalta löytynyttä askartelusulkaa piilottamaan pahimpia kohtia.


P2040008 (2)

14. maaliskuuta 2016

Hyvä olo on tasapainoa

hyvä olo

Nyt etsitään hyvinvointia joka puolelta. Trendikäs tyyppi on fresh ja hehkuu hyvää oloa. Superfoodeja, raakaruokaa, vegaaniutta ja vähän salitreeniä. Näinhän se menee? Blogien perusteella kaikki alle parikymppisetkin vääntävät terveyssmoothieita, itse muutama vuosi sitten opettelin tekemään makaroonilaatikkoa. Olen mäkin kiinnostunut näistä asioista, mutta myönnän olevani vähän laiska. Haluaisin leipoa raakakakun, mutta jo ainesosalista lannistaa.


Kaikki ruokatrendit ja kaikenmaailman ruokavaliot tuntuvat tällaisesta epäruoanlaittajasta ylitsepääsemättömän vaikeilta. Mulla on kuulemani mukaan outo suhde ruokaan. Kaikki muut tuntuvat nauttivan syömisestä paljon enemmän kuin minä. Syön kyllä kaikenlaisia välipaloja ja herkkuja niin paljon kuin napa vetää, mutta kunnon ruoka mua ei oikein kiinnosta. Syönkin yleensä liian vähän. Musta ei siis saa fitness-muijaa, joka syö monta kertaa päivässä kuivaa riisiä ja kanaa ja maitorahkaa, eikä minkään muunkaan ruokavalion noudattajaa.


On erikoista, miten paljon nykyään on ihmisiä, jotka tietävät, miten kuuluu syödä. Esimerkiksi tuloillaan oleva dokumentti, jossa personal trainer testaa kuukauden THL:n ravitsemussuositusten mukaan elämistä, on aika kiinnostava. Testaajan mukaan hän alkoi voida kokeilukuukauden aikana huonommin.


hyvä olo 2


Itse ainakin uskon ravitsemussuosituksiin ja siihen, mitä koulussa on opetettu ja miten mun vanhemmat ja isovanhemmat ovat syöneet: ihan tavallisesti. Ruokavalioon kannattaa sisällyttää paljon kasviksia ja sekaan sopii myös sattumia eli niitä herkkuja. Kannattaa käyttää maalaisjärkeä ja kuulostella omaa oloa. En näe syytä välttää esimerkiksi viljatuotteita jos niistä ei tule huono olo tai syödä älyttömästi rasvaa (kuten tuon dokumentin pt) tai proteiinia. Mua turvottaa jos syön paljon vehnää, esimerkiksi yliopiston ruokalassa pitsaa. En siis syö sitä ruokalan pitsaa, mutta en erityisesti välttele vehnää.


Uskon siihen, että hyvä olo tulee tavallisesta ruoasta. Siihen ei tarvita välttämättä chian siemeniä tai maca-jauhetta. Mulle tulee hyvä olo itseni toteuttamisesta, läheisten seurasta, ulkoilusta ja kyllä, myös herkuttelusta.


Välillä huomaa, että nyt on tullut luiskahdettua vähän liikaa sinne herkkujen puolelle ja se tuntuu kropassa ja päässä. Silloin voi vähän vaihtaa suuntaa, mutta en ole ikinä tajunnut sellaista totaalikieltäytymistä. Olen monesti kuullut ja lukenut siitä, että herkkupäivä ei toimi, koska silloin tulee vedettyä överit. Yritän pyrkiä sellaiseen tasapainoon, jossa en kiellä itseltäni herkkuja silloin kun tekee kamalasti mieli, mutta että ei tekisi kamalasti mieli joka päivä.




Some days you eat salads and go to the gym, some days you eat cupcakes and refuse to put on pants. It's called balance.



Se mitä yritän sanoa, tai ehkä ennemminkin kysyä, on miksi syömisestä tehdään nykyään niin vaikeaa? Onko normaalia tuntea huonommuutta siitä, että syö aamupalaksi ihan vaan jogurttia ja mysliä, iltapalaksi ruisleipää, leipoo kakkunsa vehnäjauhoista ja valkoisesta sokerista ja syö sen hyvällä omallatunnolla?


Kyllä mullakin on chian siemeniä kaapissa ja syön monena aamuna tuorepuuroa. Se on hyvää ja kätevä napata kaapista aamulla. Mutta mun resepti on helppo! Ehkä jaan sen joku kerta, jos joku toinen superfoodeja vierastava ilmoittautuu!

12. maaliskuuta 2016

DIY: Avainkaulakorut

Innostuin pitämäni pajan jälkeen kokeilemaan vielä uusia juttuja Fimo-massasta, jota mulla oli jäänyt yli pajaa varten tekemistäni mallikappaleista. Yksi pajaan osallistuja teki kivoja englanninlakuja ja halusin tehdä niitä itsekin.


Googlasin kuvaa englanninlakusta, kun en muistanut miten ne värit menikään. Sitten törmäsin Elvarin nettikauppaan ja siellä olevaan hurjaan valikoimaan avainkaulakoruja. Muistin, että mun kaveri oli puhunut noista pilleriavainkoruista ja siitä kaikki taas lähti...


P2140012 (3)

Arvatkaapa pääsinkö eroon niistä yli jääneistä massoista? Kysäisin äidiltäni, teenkö hänellekin jonkun avainkaulakorun ja hän tilaili niitä sitten vähän useamman. Piti ostaa uusia värejä ja lisää massaa!


Tein englanninlakujen ja pillereiden lisäksi myös vaahtokarkkeja, niitä oli ehkä kaikkein mukavin tehdä. Nuo englanninlakut olivat itseasiassa aika vaikeita: valkoinen likaantuu helposti jos sormissa tai alustassa on yhtään muuta väriä ja nuo kerroksetkin oli vaikea saada saman paksuisiksi.


P2140016 (2) P2140022 (2) Karkkiavainketjut


Tän pillerimallin nimi on tuolla Elvarin kaupassa lääkitys kohdillaan?  Heh heh! Sopivat hyvin esimerkiksi sairaanhoitajalle. Kaikki kunnia ideasta Elvari korujen tekijälle, hänen korunsa ovat paljon siistimmin tehtyjä kuin minun. Kai näitä kavereille kuitenkin kehtaa antaa.


Kohta kaikki mun opettaja-, hoitaja- yms. tuttavat saavat tällaisia lahjaksi, kun yritän taas askarrella niitä massoja pois... :D

11. maaliskuuta 2016

Rairuoho munankuoressa

DSC_0018 (2) DSC_0084 (2) DSC_0046 (2)

Just kun mä olin bongannut tän idean ja suunnitellut jo monta viikkoa sen toteuttamista, olen nähnyt saman jutun jo ainakin parissa blogissa. Äkkiä kuvat siis ulos, jos tää vaikka onkin joku tän pääsiäisen trendi niin ehdin ensimmäisten joukkoon :D


Kanamunankuoret kannattaa rikkoa niin, että kaksi kolmasosaa jää ehjäksi. Älä ripottele multaa munakennon päällä, vaan siirrä munat kennoon vasta kun niiden ulkokuori on putsattu. Kannattaa myös kastella multa ennen kennoon siirtämistä, että kenno pysyy siistinä. Lisää siementen päälle vielä ohut kerros multaa ja odottele itämistä! Keltainen kenno on Kinder-munien kenno!

10. maaliskuuta 2016

Matkustelu ja ekologisuus?

matkustamisen ekologisuus

Olen viime aikoina pohtinut paljon ekologisuutta ja kestävää kuluttamista. Esimerkiksi vaatteita ja muita tavaroita pyrin ostamaan aika vähän, kierrättämään ja säästämään vähän joka asiassa, mutta yksi asia on sellainen, mistä ei tule tingittyä ja se on matkustelu. Haluan tuoda esiin matkustelun ekologisuuden, sillä sitä ei varmasti moni muukaan niin paljon ajattele. Suhtaudun matkusteluun sellaisena harvinaisena herkkuna, että kun mahdollisuus tulee, sitä ei voi jättää väliin. Niin varmasti moni muukin?


Olen matkustanut aika paljon. Tässä oli muutama vuosi, jolloin en käynyt juuri missään, mutta parin viimeisen aikana olen kyllä päässyt ulkomaille ihan kiitettävästi. Viime vuonna lensin neljä kertaa edestakaisin ja toissavuonna kolme. Yli puolet noista reissuista tuli siitä, kun kävin katsomassa mun vanhempia Norjassa. Nyt he ovat takaisin Suomessa, joten jatkossa en varmasti tule tuollaisia määriä matkustamaan. Lisäksi kävin Kreikassa, Unkarissa ja Italiassa.


Nyt ei ole mitään reissuja suunnitteilla, vaikka haaveilen niistä jatkuvasti. Ajattelen kuitenkin, että ehkä mun on hyvä tasoitella hiilijalanjälkeäni tämä vuosi.


Löysin tietoa etsiessäni hyvän ja kattavan oppaan kulutuksen hillitsemiseen. Siellä on listattuna ympäristötekoja pienestä suureen.




Kuluttaja voi monilla arkisilla valinnoillaan pyrkiä kestävämpään elämäntapaan ja pienentää hiilijalanjälkeään. Sitran selvityksen mukaan kuluttaja voi alentaa hiilijalanjälkeään 25–40% luopumalla yksityisautoilusta, ulkomaanmatkoista ja muutamista asuinneliöistä.



Liikenne on maailman toiseksi suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja, siitä syntyy 20 % päästöistä. Suomessa 90 % hiilidioksidipäästöistä syntyy tieliikenteestä ja 2 % lentoliikenteestä. (Lähde.) Lentokoneista tulee hiilidioksidin lisäksi muita päästöjä, jotka mukaan laskettuna lentoliikenteen osuus ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta on 3,5 %. (Lähde.) On siis syytä ainakin miettiä, lentääkö tai autoileeko turhaan ja voisiko vähentää.


Ihan kokonaan mä en ainakaan halua matkustelusta luopua, mutta ulkomaillekaan ei ole pakko lentää. Esimerkiksi junalla matkustaminen on ihan varteenotettava vaihtoehto. Ehkä lähden seuraavaksi reilaamaan? Suomen sisällä lentämistä haluan ehdottomasti välttää ja käyttää julkista liikennettä. Täysi henkilöautokin on parempi kuin tyhjä. Reissujen määrääkin voi miettiä, voisiko esimerkiksi kahden viikonloppureissun sijasta tehdä yhden pidemmän matkan?


Oletteko te koskaan miettineet, matkustatteko liikaa?

9. maaliskuuta 2016

Vihdoinkin mulla on pinnatuolit!

Mainitsinkin jo pariin kertaan nämä viime viikolla löytämäni pinnatuolit. Olen haaveillut tällaisista ties kuinka kauan, suunnilleen aina. Tuoleissa ei ole leimaa, joten en tiedä mistä ne ovat alun perin. Ovat kuitenkin oikein tukevat ja hyvässä kunnossa. Halusin juuri tällaiset, joissa on alaspäin levenevä selkänoja eikä toisinpäin. Tuolit odottivat mua Kankitien EkoCenterillä ja maksoin neljästä 45 euroa.


Meillä on nelisen vuotta sitten Jyskistä ostettu pieni ruokailuryhmä, joka on aina ollut mun mielestä ihan ok, mutta olen ollut kyllästynyt siihen jo tosi pitkään. Se on vähän turhan pieni ja lisäksi kolmella mun kaverilla on samanlainen. Pöytään kuuluvissa tuoleissa olevat istuintyynyt ovat menneet aika huonoiksi, samoin pöydän pintaan on jäänyt kuumista astioista valkoisia jälkiä. On siis ihan hyvä aika pienelle päivitykselle!


P3080047 (2) P3080025 (2)

Näiden uusien tuolien kanssa pöytäkin näyttää yhtäkkiä taas ihan hyvältä. Isompi pöytä olisi kiva, mutta ei nyt aivan välttämätön. Täytyy käsitellä tämän pöydän pinta kesällä siistimpään kuosiin ja voihan siinä pitää pöytäliinaa. Uudet tuolit ovat vähän matalat, joten ajattelin ommella niihin istuintyynyt vanhojen (neliskanttisten) sisälmyksiä hyödyntäen.


P3080022 (2) P3080046 (2)

Tuolien maalipinta ei ole mielestäni kovin pahasti kulunut, mutta istuinosat ovat aika kellastuneet. Ajattelin joka tapauksessa käydä nämä hiomapaperin ja pensselin kanssa läpi. Näissä kuvissa en ole vielä edes putsannut tuoleja, todellisuudessa ne odottelevat parvekkeella ja siirsin ne pöydän ääreen vain kuvien ajaksi.


P3080032 (2) pinnatuolit

Mitäs mieltä olette mun kirpparilöydöstä?