31. tammikuuta 2016

Kinkomaan autiotalo 2

Nämä kuvat on otettu samana päivänä toisen Kinkomaan autiotalon kuvien kanssa, kesällä 2014. Tämä talo on aika iso ja siellä oli jonkun verran tavaraakin sisällä. Vaatteita naulakossa, verhot ikkunassa ja lääkepullo pöydällä. Heti tuli paljon karmivampi fiilis, hrr...


DSC_0073_edited-1 DSC_0071_edited-1

Ihana vanha tapetti seinällä. Täällä oli myös kaunis kakluuni ja hieno vanha 60-luvun sohva. Niistäkin oli kuvia, mutta ne olivat niin tärähtäneitä, etten viitsinyt laittaa. Vaikka ulkona oli aivan valoisaa, sisällä olisi tarvittu jalustaa.


DSC_0059_edited-1 DSC_0057_edited-1 DSC_0054_edited-1 DSC_0052_edited-1


Katso edelliset autiotalopostaukset täältä, täältä ja täältä.

24. tammikuuta 2016

Kinkomaan autiotalo 1

Tämä autiotalo on ehkä mun lemppari, vaikka olenkin käynyt siellä vain kerran. Se on melko pieni, järven rannalla ja tuo järvelle päin oleva ikkunaseinä on niin nätti. Kuvitelkaa tämä talo vastavalmistuneena, miten söpö.


Tämä talo löytyy Kinkomaalta. Kuvat on otettu vuonna 2014.


DSC_0043_edited-1 DSC_0020_edited-1 DSC_0026_edited-1 DSC_0044_edited-1DSC_0008_edited-1DSC_0019_edited-1

Katso edelliset autiotalopostaukset täältä ja täältä.

21. tammikuuta 2016

Kun autolla ajaminen pelottaa

fisukesä12 007_


Isäni opetti minut ajamaan. Harjoittelu oli yleensä hauskaa ja hyvällä tavalla jännittävää. Ainoa huono muistoni siltä kesältä on, kun ajoin ensimmäistä kertaa kaupungissa. Oli aikainen aamu ja seisoin Hannikaisenkadun ja Vaasankadun risteyksen valoissa, loivassa mäessä, takana yksi auto. Kun valot vaihtuivat vihreiksi, en päässytkään liikkeelle. Sammutin auton niin monta kertaa, että valot vaihtuivat takaisin punaisiksi. Takana oleva nainen tööttäili ja näin taustapeilistä, miten äkäiseltä se näytti. Kun valot vaihtuivat taas vihreiksi, se kiersi minut ja jatkoi matkaansa. Sitten minäkin taisin päästä liikkeelle, kun takana ei ollut ketään. Vai tekiköhän isä mulle käksärilähdön, en muista.


Sain kortin kolmannen inssin jälkeen, marraskuussa. Yhtäkkiä ajaminen ei ollutkaan enää niin kivaa, kun tuli lunta ja vettä ja jäätä. Kävin kerran ojassa ja peltikin kolisi sinä talvena. Jatkoin kuitenkin ajamista, teiden sulettua se ei ollut niin kamalaa. Kaikki käski vaan ajaa, sillähän se pelko häviää. Ajoin kerran jopa iskän autolla Oulusta Jyväskylään. Ajoin myös Helsingin keskustassa kaverin poikaystävän automaattivaihteisella katumaasturilla. Olin sillä jättiläisellä Kruununhaan mukulakivikaduilla, molemmilla puolilla tietä autoja parkissa ja ratikka tuli vastaan. Taisin huutaa hädästä yksin siellä ratissa ja olin aivan varma, että nyt en mahdu tästä. Toisessa kohtaa jäin poikittain keskelle tietä. Olin ajanut risteyksen ohi, mutta en muistanut, missä oli pakki.


Seuraavana syksynä muutin pois kotoa ja autoilu jäi. Tuli talvi enkä suostunut ajamaan poikaystävän autoa, vaikka olisin sitä saanut käyttää. En ajanut yli vuoteen, kunnes poikaystäväni päätti että nyt tähän tulee muutos ja kärsivällisesti pakotti minut totuttelemaan ajamiseen uudestaan. Hän lähti armeijaan ja minä ajelin oman kodin, lapsuudenkodin ja työpaikan väliä, usein kiertoteitä, mutta ajoin kuitenkin ja sen vuoden aikana pelko taas vähitellen hälveni.


Viime keväästä asti olemme olleet autottomia. Ajelen välillä äidin autolla ja yritän olla tekemättä siitä ongelmaa. Kuitenkin, jos saan valita, en aja. Varsinkaan talvella. Viimeksi aatonaaton ruuhkissa moottoritiellä vanhat pelot nousivat pintaan. Sydän hakkasi ja pala nousi kurkkuun, kun erehdyin vasemmalle kaistalle enkä meinannut päästä sieltä pois. Yksi auto oli rinnalla ja toinen perseessä.


En tajua, miksi ihmiset menevät sekaisin liikenteessä. Kaikilla on aina niin älytön kiire, pakko tehdä typeriä ohituksia ja ajaa ylinopeutta, kameroiden kohdalla sitten jarrutellaan. Ja auta armias, jos ohitat pienellä punaisella autolla jonkun miehisen miehen. Sehän hermostuu.


Löytyykö täältä kohtalontovereita? Muita, joilla aina välillä tärisee kädet auton ratissa?

17. tammikuuta 2016

Kuusanmäentien autiotalo

Nyt seuraa toinen autiotalopostaus viidestä. Ensimmäinen löytyy täältä. Sieltä voit käydä lukemassa, mikä mua näissä autiotaloissa oikein kiehtoo. Tämän postauksen kuvat on otettu vuonna 2011.


aaautiotalo 069autiotalo 247 aaautiotalo 165 autiotalo 3 aaautiotalo 231 aaautiotalo 237 aaautiotalo 168 aaautiotalo 192

Tämä talo löytyy myös Muuramesta, Kuusanmäentieltä.

16. tammikuuta 2016

DIY: Tähtipaljeteista tehty tähtikortti

Tavarankarsimisinnostukseen liittyen mulla on sellainen projekti, että yritän käyttää askartelutarvikevarastoni loppuun. Olen kyllästynyt papereihin, kankaisiin ja muihin tarvikkeisiin, jotka eivät mahdu enää niille varattuihin laatikoihin. En halua heittää hyviä materiaaleja roskiin, joten haastan itseni keksimään kaikesta jotain. Samalla tavalla mietin muutenkin kaiken tavaran kohdalla, jos sitä ei voi laittaa kierrätykseen, voisiko siitä tehdä jotain.


DSC_0017 (3)


Jotkut askartelutarvikkeet ovat majailleet varastoissani aivan ammoisista ajoista lähtien. Siihen sakkiin kuuluvat nämä tähtipaljetit, joissa oli Tiimarin hintalappu tallella ja hinta oli markoissa. Aika uskomatonta, mutta hei, nämä olivat joskus suurimpia aarteita. Eskarissa niitä löytyi yhteen aikaan jostain maasta ja sitten niitä keräiltiin ja liimattiin päiväkirjaan. Arvatkaapa vaan, kuinka onnessani olin kun sain kokonaisen paketillisen. Tähän päivään asti olen niitä säästänyt!


P1060005 (2)


Piirsin liimalla korttipohjaan ison tähden ja ripottelin tähtipaljetit sen päälle. Annoin kuivua ja varistelin ylimääräiset pois. Toisesta tuli vähän muotopuoli. Dymo-tarralla kirjoitin päässä soivat sanat kuvan alle. Sanat eivät mahtuneetkaan niin hyvin, viimeiset tulivat liian alas ja korteista tuli kokonaisuudessaan vähän epätasapainoisia. Yritän olla välittämättä siitä.


P1060008 (3)


En oikein tiedä, kenelle antaisin nämä kortit. Kuka osaisi arvostaa mun tähtipaljetteja tarpeeksi?

10. tammikuuta 2016

Säynätsalontien autiotalo

Koska olen tosiaan hävittänyt blogihistoriani eikä sitä löydy vanhasta blogista kuin vuosi taaksepäin, ajattelin julkaista joitain kuvia uudestaan. Ensimmäisenä aloitan viisiosaisen postaussarjan autiotalokuvista.


Olen ehkä vähän outo, mutta autiotalot kiehtovat minua. Ne myös pelottavat ihan älyttömästi, en ikinä menisi sellaiseen yksin. Ehkä se on osa niiden kiehtovuutta, kun on melkein liian jännittävää avata ovi ja kurkata sisään ja aina seuraavan kulman taa. Mua kiinnostavat tavarat, joita taloihin on jätetty. Vanhoja lehtiä, ruokapakkauksia, lääkepulloja, huonekaluja, verhot seinässä... Mitä talolle on käynyt? Miksi tavarat ovat jääneet sinne?


aaautiotalo 005 aaautiotalo 025 aaautiotalo 060 aaautiotalo 078 aaautiotalo 080 aaautiotalo 125 aaautiotalo 173 aaautiotalo 182

Nämä kuvat on otettu vuonna 2010. Säynätsalontien autiotalo löytyy Muuramesta.

2. tammikuuta 2016

Uusi vuosi ja lupaukset

PC280136 (2) PC280135 (2)


On uusiavuosia, jolloin tuntuu että kaikki on paskaa eikä muuksi muutu. Ja on uusiavuosia, jolloin odottaa vähintään ihmeitä tapahtuvaksi. Mulla on nyt tuollainen jälkimmäinen.


Olin viime kesän työharjoittelussa ja koko sen jälkeinen syksy on mennyt vähän kuin koomassa. Harjoittelu oli tosi hyvä kokemus, mutta se myös pisti mun pään aivan pyörälle. Olen miettinyt ja analysoinut sen puhki, mikä musta voisi oikeasti tulla isona, mitä mä haluan, mistä pitäisi tehdä gradu ja pitäisikö vaihtaa pääainetta. Olen ollut väsynyt ja tällainen vaihe on tullut tarpeeseen. Nyt olen valmis uuteen vuoteen ja ottamaan taas elämääni niskasta kiinni.


En yleensä välitä uudenvuodenlupauksista. Jos haluaa muuttaa elämäänsä, miksei sitä voi tehdä mihin aikaan vuodesta tahansa? Jos yrittää tammikuussa, on varmaan pikemminkin tuomittu epäonnistumaan. Mä nyt kuitenkin lupaan tässä kaikkien todistajien lukiessa, että huolehdin arjen koittaessa itsestäni taas paremmin.


Mä olen sellainen, että saatan unohtaa syödä. Saatan unohtaa käydä ulkona koko päivänä. Saatan havahtua illalla siihen, että niskat ovat jumissa ja päätä särkee eikä uni meinaa tulla. Ei kai ole siis paljoa vaadittu, että lupaisin syödä joka päivä lämpimän aterian, salaattia ja liikkua johonkin. Ja sitten, en lupaa, mutta yritän tehdä comebackin salille (jos nyt mun kohdalla näin voi edes sanoa). Kaikkien muiden tammikuun havahduttamien sekaan.


Hyvää ja inspiroivaa uutta vuotta!