30. lokakuuta 2015

Mitä tehdä maustehyllyllä?

En oo ikinä tykännyt maustehyllyistä. Mulla tulee niistä mieleen sellaiset pienet hyllyt, joita joidenkin kotona oli lapsena, joissa oli miljoona pikku lokeroa ja niissä sitten kaikenlaista pikku sälää. Mullakin oli pienenä esillä kaikki mahdolliset posliinikoirat ja mini Eiffel-tornit, mutta en enää oikein innostu samanlaisesta tyylistä. Tasapainottelen koko ajan siinä rajalla, milloin tavaraa on liikaa esillä.

Meidän uudessa keittiössä nyt kuitenkin on avonainen maustehylly. Säilytystilaa ei ole mitenkään ihan liikaa ja kyllähän se nyt näyttäisikin vähän hölmöltä, jos tuo olisi ihan tyhjä. Siirsin ison osan mausteista pilttipurkkeihin. Kannet spreijasin mustiksi (jollain perus häkkivarastosta kaivetulla autolle tarkoitetulla ikivanhalla helmiäismaalilla) ja kylkiin kirjoitin mausteiden nimet valkoisella maalikynällä. Valkoista sisältäviin purkkeihin laitoin Dymo-tarrat.

Alahyllylle laitoin kivoimmat teepaketit, kaakaon, kahvin ja söpön munakellon. 

Jotkut mausteet jätin alkuperäisiin purkkeihinsa ihan vain käytännöllisyyden vuoksi. Ehkä joskus, jos törmään kivoihin mausteille tarkoitettuihin purkkeihin, siirrän kaikki niihin. Pippurille ja suolalle olisi ihana saada nätit myllyt. Ylähyllylle muutti mun maatuskakokoelma. 


Mitäs mieltä, söpö kokoelma vai ahdistava sekametelisoppa? Ja löytyykö hyviä ideoita maustehyllyn stailaamiseen?

26. lokakuuta 2015

Terkut muuttokaaoksen keskeltä

Nyt se muutto on vihdoin ohi ja arki alkaa taas asettua uomiinsa. Vielä on kirjahylly kasaamatta, monta laatikkoa purkamatta ja jääkaappikin ammottaa tyhjyyttään, mutta oli pakko tulla koneelle tekemään hommia, enkä malttanut olla sitä ennen postaamatta muutamaa (tarkasti rajattua) kuvaa uudesta asunnosta. Mulla on ihan tosi hyvä fiilis, tää tuntuu heti kodilta. Ihanaa, kun on tilava olohuone, sauna ja naapurit vaikuttaa älyttömän mukavilta! 

En oo yli viikkoon voinut olla näin rauhassa kuin nyt, mä vaan nautin tällä hetkellä tästä sohvankolostani ja pyykinpesusta. 

Tavarat hakee paikkaansa, kun tosiaan se hylly ja työpöytä puuttuvat vielä eikä seinille ole porattu reiän reikää. Aika säästeliäästi varmaan tullaan porailemaankin, yhden tauluhyllyn haluaisin makkariin, mutta tuon mustavalkoisen taulun ajattelin jättää sohvan viereen nojailemaan. 

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, tykkään tuosta puulattiasta kovasti. Nyt kun seinäpinnat ovat uudet ja raikkaat, se näyttää tosi kivalta. Lattia ja korituoli sopivat hyvin yhteen, molemmat taitavatkin olla kasarilta peräisin. 

Tänään on kyllä ollut niin maanantaifiilis, just sellainen että tarvitsisin uuden viikonlopun tähän heti perään. Pelkkä muutto ei riittänyt, vaan olin pe-la pitkät päivät koulutuksessa, joten tänään ovat silmät lurpsuneet. 

Eiköhän tämä tästä ja pääsisinpä taas pian postailemaan! Mukavaa viikon alkua kaikille :-)

20. lokakuuta 2015

Täytän kakskytkolme kerran ainoostaan

Kuten mainitsin, mulla oli pari viikkoa sitten syntymäpäivä. Kävin aamulla kävelyllä, se oli eka pakkasaamu. Kuuntelin musiikkia ja satunnaistoistolla alkoi soimaan Iisan Syntymäpäivä, jossa lauletaan täytän kolkytkolme kerran ainoostaan. Koko loppupäivän mulla soi se päässä ja noista sanoista tuli vähän epätodellinen fiilis, sellainen outo carpe diem -olo. 

En oo potenut ikäkriisejä, enemmänkin oon toivonut, että aika menisi nopeammin. Pitkään odotin aina jotain: että lukio loppuu, että välivuosi loppuu, että poikaystävän armeija loppuu, milloin mitäkin. Nyt mä en odota mitään. Haluaisin pysäyttää ajan.

Siihen liittyy varmaan kaksi asiaa. Eka on se, että on niin paljon helpompi olla. Vielä pari-kolme vuotta sitten kaikki tuntui jotenkin vaikealta. Oli hankala olla ittensä ja elämänsä kanssa, vaikka kuinka yritti järkeillä. Muistan kun mietin, että koska tää vuoristorata loppuu. Ajattelin niin kuin siinä Tiktakin biisissä: tämän iän piti olla parempi ja olotilan jotenkin tyyni. Ajattelin, että en oo muuttunut enkä kehittynyt yhtään 17-vuotiaasta. Hassua, koska kun nyt mun synttäripäivänä havahduin miettimään, tajusin että en oo enää sama. Oon muuttunut ja ne vuoristoradat on tasoittuneet.

Toinen asia, joka tuntuu erilaiselta kuin nuorempana, on aika. Se menee niin nopeesti! Kuulostaa korkealentoselta, mutta se tuntuu rajalliselta. En oo enää 20-vuotias, oon 23. Hurjaa. Eikä mulla oo nyt kiire minnekään, niin kuin ehkä ennen on ollut. Toisaalta en myöskään oo enää niin luottavainen tulevaisuutta kohtaan kuin ennen. Jotenkin tajuaa paremmin sen, ettei voi ikinä tietää, mitä siellä tapahtuu. 

Ehkä oon tullut vanhaksi, kun huomaan koko ajan nostalgisoivani kaikkia vanhoja juttuja. Nytkin aloin fiilistellä sitä Tiktakia täällä :-D Sä kysyit miksi kyyneleet... Tosin mulle PMMP on ollut ehkä se tärkein bändi. 

Mikä sulle? Ja nouseeko samanlaisia ajatuksia synttäripäivistä?

17. lokakuuta 2015

Ennen kuin kaikki muuttuu

Sain tämän kirjan isältäni synttärilahjaksi ja aika hyvin oli iskä kirjakaupassa osannut valita. Tää oli pitkästä aikaa sellainen kirja, joka oikeasti kolahti. Jonka parissa itkin, nauroin ja toivoin että olisin kirjoittanut tämän itse!

Taina Latvalan Ennen kuin kaikki muuttuu on kuin novellikokoelma, mutta tarinoissa pyörivät samat henkilöt. Ne kerrotaan eri näkökulmista, mutta päähenkilö on kuitenkin nuori nainen ja keskiössä hänen ihmissuhteensa. Paljon käsitellään parisuhteita, mutta yksi keskeinen teema on isän kuolema. Joukossa on myös paljon muuta kampaajakäynnistä kotibileisiin. Latvala kuvaa tapahtumia ja tunteita niin osuvasti, että usein tuntui kun hän olisi kirjoittanut minusta. 

Kunpa tällaisia kirjoja löytäisi enemmän. 

15. lokakuuta 2015

DIY: Kakkuviirit

Lisää kakkukoristeita! Leivoin yksille vieraille kardemummakakun. Ainekset itse kakkuun löytyivät kaapista, joten en jaksanut lähteä kauppaan ostamaan pinnalle tarkoitettuja hasselpähkinärouhetta ja raesokeria. Kakku näytti kuitenkin aika reppanalta ja littanalta. Se kaipasi jotain päällensä. 

Tämäkin koriste syntyi grillitikuista, joiden väliin virittelin miniviirinauhaa. Viirit on kuvioteippiä. Ne näyttäisivät kivalta myös ihan vaan suorakulmioina! 

 Vähän tomusokeria päälle ja voilá, heti vähän kivemman näköinen kakkuli.

14. lokakuuta 2015

Vuokra-asunnon kasvojenkohotus (ennen-kuvat)

Pian toivottavasti myös sitten jälkeen-kuvia. 

Oon kyllä ihan tosi onnellinen siitä, että mulla on remonttitaitoinen mies. Muuten asunnon etsiminen voisi olla vieläkin haastavampaa. Nyt me ollaan voitu etsiä sillä mentaliteetilla, että jos vuokranantaja antaa tehdä pintaremonttia, niin me tehdään. Se tekee yleensä asunnolle jo paljon. Ja kuten sanottu, mulle tällaiset asiat on tärkeitä. Moni ei ehkä jaksais nähdä kaikkea sitä vaivaa, mitä me halutaan. 

Tässä nyt se "keittiö", joka ei todellekaan ole mun mieleen. Näitä kuvia katsoessani mietin, että eniten häiritsee, kun asunnossa on niin montaa eri puun sävyä. Lattia on mäntyä, ikkunanpielet petsattu tummaksi ja sitten kaapit on tuollaista karmaisevaa vaaleaa laminaattia. Katsotaan, mitä niille tehdään, mutta mä haluaisin nuo profiilit hittoon, valkosta pintaan ja uudet kahvat. Tuo välitilan laattakaan ei ole mikään kaunis, mutta sen maalaus menisi jo mustakin liiallisuuksiin. Tuo mikro ei jää tuohon, vaan jotain säilytystilaa tuohon keittiön kulmille pitää keksiä. 
Ps. Huomaa vihreä tiskirätti roikkumassa koukusta. Kuka jättää tiskirätin seuraaville vuokralaisille? 

Tässä näkyy ihan hyvin, minkä väriset seinät ovat tällä hetkellä. Tuollaiset kellertävät, voisiko tuota sanoa kermanväriksi? Sinänsä ihan ok, mutta kaikki nuo väri- ja materiaalivalinnat tekee koko asunnosta vähän tunkkaisen. Ikkunatkin ovat aika pienet, joten valoisuutta kaivattaisiin. Lisäksi seinät on täynnä reikiä, joten yleisilmeestä tulee varmasti huomattavasti siistimpi, kun vedetään kaikki seinät valkoisella. Vuokrasopimukseen kuuluvat muuten lamput, verhotangot ja pimennysverhot eli niitä ei saa hävittää. Kaikkeen sitä pitääkin sopeutua :D Ehkä noista verhotangoista saa nuo pallurat pois ja säilöön?

 Kaunis boordi ja kuviollinen lasikuitutapetti <3

Makuuhuoneessa on tismalleen sama linja.

Sellaisia pieniä muutoksia siis luvassa ja toivottavasti ennen kuin muutetaan sisään. Aina voi leikitellä ajatuksella, mitä kaikkea tälle tekisi jos se olisi oma. Laittaisin ainakin keittiön ja kylppärin kokonaan uusiksi! Omistusasunnossa haluaisin varmaan myös tapettia seinälle tai parille. Vuokra-asunnossa valkoiset seinät ovat mielestäni hyvä ja helppo vaihtoehto. 

Kertokaapas, missä teidän mielestä menee raja vuokra-asunnon remontoinnin suhteen? Onko keittiönkaapeilla ylipäätään väliä?

Ps. Mitäs mieltä blogin uudesta ulkoasusta?

13. lokakuuta 2015

He eivät tiedä mitä tekevät

Nyt mä sitten vihdoin sen luin. Aloitin joskus keväällä. Ei tässä kestänyt niin kauan siksi, että kirja olisi ollut huono. Ei sitä mitenkään voi sanoa huonoksi. Onhan se Finlandia-palkinnonkin voittanut ja ymmärrän kyllä miksi. Kirjan maailma on pelottavan uskottava kuvaus maailmasta, jossa teknologia on kehittynyt niin pitkälle, että ei aina tiedä mikä on totta. Samalla se on surullinen ja kipeä kuvaus maailman toisilla puolilla asuvien isän ja pojan suhteesta. 

Mun kevät ja kesä kului kandin ja työharjoittelun parissa, joten vapaa-ajalla en jaksanut lukea. Mutta ehkä hidas tahtini jostain kertoo. Kirja on pitkä ja siinä on paljon kuvailua, takaumia ja pitkiä kohtauksia. Tarina kerrotaan kolmen henkilön näkökulmasta: amerikkalaisen Joen, suomalaisen Alinan ja heidän poikansa Samuelin. Kirjan nykyhetkessä Samuel on parikymppinen ja molemmilla vanhemmilla on uudet perheet. Samuel etsii paikkaansa maailmassa, vanhemmat ovat täysillä kiinni omissaan. 

Kirja on koskettava erityisesti siksi, että kaikkien kolmen henkilön näkökulma kuvataan niin uskottavasti. Lukija samastuu kaikkiin heistä ja seuraavassa hetkessä inhoaa samaa henkilöhahmoa, koska samastuu toiseen. Koko ajan tuntee sen, mitä henkilöt tuntevat. 

Pidin kirjan kielestä, se oli miellyttävää mutta ei liian arkista. Tosin ärsyynnyin kohdista, joissa sama asia sanottiin suomeksi ja englanniksi. 

Kaiken kaikkiaan tämä oli kirja, joka jää kummittelemaan mieleen. En tiedä, mitä mieltä olen loppuratkaisusta. Se jää kaivelemaan. En kuitenkaan usko, että tätä kirjaa olisi mitenkään muuten voinut lopettaa. 

12. lokakuuta 2015

DIY: Betoniaskartelua

Nyt mä oon todella innoissani, sillä pääsin vihdoin toteuttamaan mun betonivisioita! On tosi ärsyttävää, kun olisi kuumeinen inspiraatio tehdä joku asia, mutta et pysty! Mulla ei ole autoa eikä pihaa, joten piti vähän odotella yhteistyökumppaneita tän asian kanssa. 

Ihmeen helposti se sitten lopulta sujuikin, poikaystävä osti perjantaina betonit rautakauppareissullaan, kun saatiin auto lainaan. Lauantaina mä pinkaisin sitten vanhempieni pihalle heti kun pääsin, iskä sekoitteli betonin ja oikeastaan myös lappasi sen muotteihin. Mä vaan suunnittelin, hommasin tarvikkeet ja rasvailin muotteja. 

Sinne ne jäi kuivumaan, nyt odotellaan kuinka tekeleille käy. Lähteekö kaikki muotit irti ja pystyykö taideteokset kasassa? JÄNNÄÄ!

Tässä tulossa tuikkuja. Muotteina jogurttipurkit. 


 Näitä käytän varmaan kirjatukina. Pahviset kirjaimet on ostettu Sinellistä. Vahvistin niitä vähän ilmastointiteipillä.


Ja tässä on tulossa kukkaruukkuja. Ison ruukun ulompana muottina on proteiinijauheämpäri ja sisällä muoviruukku. Noita pienempiä ruukkuja on kaksi. Niissä on käytetty myös muoviruukkuja. Sisällä on kiviä painoina.

11. lokakuuta 2015

Ikkunalaudalla

Mun ikkunalaudalla elämä kukoistaa.

Pelargonia kukkii sinnikkäästi ja tekee koko ajan uusia nuppuja, vaikka kesästä ei ole enää tietoakaan. Oon kyllä aika ylpeä tuosta, vaikka eihän se ihan kaupan puskalta näytä. Täältä ja täältä voi katsoa, mistä on lähdetty. Kun se lopettaa kukkimisen, aion laittaa sen kellariin talvehtimaan ja ensi kesänä toivon mukaan kasvattaa taas lisää. 

Sain synttärilahjaksi yrttipuutarhan! Survoin siihen heti innoissani kaikkea mitä oli jo valmiina, eli tuon basilikan, ruukkusalaatin ja mintun kasvimaalta. Niiden pitäisi tuottaa tuossa koko ajan satoa. Vähän epäilen tuota salaattia kyllä. Keväällä tuossa voi esikasvattaa vaikka mitä: kesäkukkia, tomaattia, paprikaa, chiliä... Täytyypä perehtyä ja suunnitella mitä kaikkea uudella parvekkeella vois ens kesänä kasvattaa!

Kreikantuliaisviinipullo on jäänyt tuohon ikkunalaudalle, kun ei sitä raaski poiskaan laittaa. Olin reilu viikko sitten Käsityönmuseolla kuuntelemassa Sisustuskärpäsen luentoa, jolta sain kyllä intoa kaikkeen diy-juttuun sisustamisessa. Yhden idean otin heti käyttöön: messinkiset kynttilänjalat saa kahteen osaan ja toinen sopii hienosti pullonsuuhun. Tää mun pullo on tosi pieni, joten hirveän tukevasti tuo kynttilä ei siinä ole, mutta oon mä pari kertaa jo uskaltanut siinä kynttilää polttaa.

10. lokakuuta 2015

Kirjahyllyn läpilukuprojekti alkakoon

Having a huge number of books is not exactly about reading them all - it's about having the possibility of reading them.

Mitäs mieltä olette tuosta lainauksesta? Mä ajattelin ennen juuri noin. Tavara-ahdistus ei ulottunut kirjoihin asti. Haalin niitä kirppareilta, kirjaston poistomyynneistä ja mistä milloinkin. Mielestäni kirjat on ihania edelleen, mutta olen lopettanut niiden hamstraamisen. Koko ajan kaipaan vähemmän ja vähemmän tavaraa. Kirjahylly ei ole kovin trendikäs sisustuselementti eikä sitä monista kodeista nykyään löydy. En mä siitä halua luopua, mutta haluaisin että jokaisen kirjan säilyttämiselle olisi peruste. Jotkut on lemppareita, joillakin on klassikkoarvoa, joillain tunnearvoa ja jotkut on saatu lahjaksi.

Mulla on kuitenkin paljon kirjoja, jotka eivät ole mitään noista, koska en ole lukenut niitä. Nyt julistankin virallisesti niiden läpiluku-urakan alkaneeksi. Jos niistä ei tule lemppareita, niin pistän kiertoon. Teen nyt listan sellaisista kirjoista, jotka ehkä haluaisin laittaa pois, mutta se täytyy ensin tarkistaa lukemalla. Raportoin sitten aina välillä blogiin, kuinka urakka etenee. Nyt kun olen sen tänne kirjoittanut, siitä on vaikeampi luistaa :-D

Jane Austen: Kasvattitytön tarina
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo (yöpöydällä)
Jean-Dominique Bauby: Perhonen lasikuvussa
Emily Brontë: Humiseva harju
Bo Carpelan: Alkutuuli
Natasa Dragnic: Kanssasi aina

Joel Haahtela: Tule risteykseen seitsemältä
Ron McLarty: Polkupyörällä ajamisen taito
Riitta Jalonen: Yö on oranssi häkki
Riitta Jalonen: Hula-hula
Eeva Joenpelto: Elämäni rouva, rouva Glad
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Väinö Kirstinä: Puutarhassa
Leena Lander: Käsky

Olli Jalonen: Yksityiset tähtitaivaat
Bárbara Mujica: Frida
Sofi Oksanen: Stalinin lehmät
Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Tiina Piilola: Alkuvedet


Ilkka Raitasuo: Kellokosken prinsessa
Helena Sinervo: Runoilijan talossa
Raija Siekkinen: Se tapahtui täällä
Petri Tamminen: Enon opetukset
Mika Waltari: Kolme pienoisromaania
Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä

Bo Carpelan: Taivaanmaalari
Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi
Ellen Niit: Maailman pysyvyys

Kulttuurisia kohtaamisia
Draama. Elämys. Kokemus
Kriisi ja viestintä
Harald Bloom: Lukemisen ylistys
Mireille Guiliano: Nainen ja työelämän taito
Ari Uino (toim.): Rakas Häiskä

Juu on siinä vähäksi aikaa lukemista! Onneksi mulla on muutama kirja yöpöydällä kesken, voin niiden lukemisen ajan miettiä, mistä aloittaisin... :-D

Kirjojen järjestys on muuten aina yhtä kinkkinen juttu, oon sitäkin miettinyt tässä lähestyvän muuton yhteydessä. Värijärjestys, aakkosjärjestys vai lajityyppijärjestys? Nyt mulla on sekä keskimmäistä että viimeistä. Joskus on ollut värijärjestys ja se on kyllä ihan kivan harmoninen.

9. lokakuuta 2015

Maybe we're a little different, there's no need to be ashamed

Nyt kirjoitan aiheesta, josta on vaikea kirjoittaa, mutta aiheesta jota haluaisin niin kovasti käsitellä. En tiedä miten ja mitä haluaisin sanoa, joten jaan lainauksia Janna Satrin kirjasta Sisäinen lepatus.

Luin keväällä Susan Cainin kirjan Hiljaiset. Sitten luin Elaine Aronin Erityisherkkä ihminen ja sen jälkeen tuon Satrin kirjan. Odotin, että löytäisin noista teoksista jotenkin itseni ja valaistuisin. No, eihän niin käynyt. Sen sijaan jäi sekava ja hieman ärtynyt olo. Cainin kirja oli kiinnostava, mutta liian amerikkalainen. Aronin teosta tai käsitettä 'erityisherkkä' en taas tuntenut yhtään omakseni. Testin mukaan olen sellainen ja joo, siinä on kaksi kohtaa, jotka eivät sovi minuun. Miksi sitten ärsyynnyin tuosta kirjasta?

Vaikka kaikissa kirjoissa toisteltiin, että herkät ja introvertit ihmiset ovat yksilöitä eivätkä keskenään samanlaisia, silti lukiessa tuntui, että tässä nyt laitetaan ihmisiä lokeroihin. Ärsytti se tyyli, jossa kirjoitettiin ympäripyöreästi ja yleisesti, että herkät ihmiset ovat tällaisia ja tällaisia. 

Sisäiseen lepatukseen oli kerätty ihmisten kokemuksia ja tarinoita minämuodossa. Niitä lukiessa yhtäkkiä havahduin, että tämähän kertoo minusta. Tuntuuko jostain muustakin tuollaiselta joskus? Miksi tuo anonyymi ihminen on osannut sanoittaa sen noin hyvin? Ja miksi kuvittelen, että olen maailman ainoa ihminen, joka ajattelee noin?

Ihmisen persoonallisuus on ihmeellinen asia ja oma se kaikkein omituisin. Sen tutkiminen on loputon suo. Uskon kuitenkin, että kaikille tekee enemmän kuin hyvää pohtia sitä, millainen on. Jotkut ehkä tekee sitä vähemmän, mä teen sitä vähän enemmän. Oon myös kamppaillut sen kanssa aika paljon. Mä en ole sanavalmis, mä itken helposti, pelkään monia asioita, hermostun pikku jutuista, ahdistun monissa tilanteissa, uuvun helposti, jännitän, mun ääni värisee ja kädet tärisee, oon melkein aina kotona ja oudolla tavalla mummomainen ja lapsellinen. Kaikilla on omat omituisuutensa ja kamppailunsa itsensä hyväksymisessä.

Nykyään häpeän näitä mun piirteitä aika harvoin. Tietysti niitäkin hetkiä tulee, kuten niitä varmaan kaikille tulee, jolloin pitää itseään paskimpana tyyppinä ikinä. Oon huomannut ihan hyvän tavan suhtautua itseensä ja se on lempeästi ja vähän huumorilla. Nykyään kun juttelen jonkun uuden ihmisen kanssa, saatan kertoessani jotain juttua sanoa kun mä oon tämmönen kotihiiri, niin tai mä oon semmonen introvertti, että. Se tulee sitten jo kättelyssä vähän ohimennen esille, ettei tarvitse myöhemmin ihmetellä, että onko tuo vähän outo. 

8. lokakuuta 2015

DIY: Kakkukoristeet

Tässä yksi helppo idea, jolla tuoda iloa juhlaleipomuksiin. Grillitikkujen päihinhän voisi keksiä vaikka mitä! 

Tällä kertaa leikkelin vanhan kirjan sivuista tähtikuviot. Aluksi liimasin kaksi palaa yhteen ja laitoin niiden väliin ihan ohuen suikaleen, jossa ei ole liimaa. Siten sain tikun mentävän kolosen. Sen jälkeen leikkelin paperit muotoon ja lopuksi tökkäsin tikun sisään. 

Super iisiä! Näistähän voisi tehdä vaikka mitä kuvioita, esimerkiksi sydämiä, kirjaimia tai numeroita. Myös materiaalinvalinnassa voi käyttää mielikuvitusta. Kovin kestäviä nämä eivät ole, koska tähdet irtoavat tikuista helposti. Toki niiden sisälle voisi laittaa tipan liimaa. Mulle riittivät kertakäyttöisetkin :-)


Kirjoittelenpa tähän loppuun Facebook-sivusta, jolta minutkin nykyään löytää. JKL-BLOGIT kerää yhteen Keski-Suomalaisia blogeja ja yrityksiä. Käypäs seuraamassa sivustoa Facebookissa ja Instassa :-)

7. lokakuuta 2015

Meidän koti, kohta entinen

Otin vuokranantajalle kuvia asunnon nykytilasta uusien vuokralaisten etsintää varten ja ajattelin, että miksei niitä voisi laittaa tännekin. Tässä siis varmaan viimeisiä kuvia tästä meidän nykyisestä kodista. Tähän liittyy kyllä niin paljon muistoja. Laidasta laitaan.

Aika reilusti on sisustus muuttunut näiden neljän vuoden aikana, me ollaan maalattu olkkari, keittiö ja eteinen. Ekasta vuodesta säilyneet huonekalut ovat ainoastaan kirjahylly, joka on ollut mulla jo vanhempieni luona asuessani; tuo sälähylly, jossa on mikro ja muuta; sekä työpöytä ja -tuoli. Myös nuo Marimekon verhot makuuhuoneessa on mun omasta huoneesta kotikotoa. Muutenpa kaikki on vaihtunut ainakin kertaalleen. 

Mutta kaikki on täällä kyllä pysynyt pieniä muutoksia lukuunottamatta kuitenkin samanlaisena pari-kolme vuotta. Kaikki on asettunut sillä tavalla paikoilleen, ettei tänne mitään isompaa ole enää osannut tehdä. Niinpä onkin kivaa päästä sisustamaan uutta kotia, jossa olohuone on aika paljon tilavampi ja siinä on vähän tavallisempi pohjaratkaisu. 


Hei, jos tätä nyt sattuu lukemaan joku, joka kaipailee kompaktia ja edullista kaksiota Jyväskylästä rauhalliselta alueelta mutta läheltä keskustaa ja monia oppilaitoksia, niin mulle voi laittaa viestiä sivupalkista löytyvään osoitteeseen!