20. tammikuuta 2015

Vaatekriisi

Voihan vaatekriisit. Miks kaikissa kuvissa ihan yksinkertaisimmat yhdistelmät näyttää niin hyvältä, mutta mulla vaan tylsältä? Miks käytän aina samoja vaatteita ja näytän entistä tylsemmältä? Pitäis varmaan ostaa hattu ja hyvät aurinkolasit. Ja hyviä laukkuja. Laukut on vähän niin kuin lamput, ne ei ennen kiinnostanut mua pätkääkään. Nyt oon kuitenkin alkanu haaveilemaan designista. Ja siitä et osaisin laittaa hiuksia. 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14

18. tammikuuta 2015

A moment, a love, a dream, a laugh, a kiss, a cry, our rights, our wrongs





Tästä postauksesta piti tulla ihan vaan kesämuistelupostaus, mutta tajusin kuvia valkatessani jotain. Melkein kaikki lempikuvani kesältä liittyvät aina veden ääressä olemiseen, yleensä järven. Suomalaisilla kai on yleisestikin joku juttu veden ääressä olemiseen. Mäkään en voisi kuvitella mökkiä ilman rantaa. Joillain se tärkein maisema on kuitenkin meri, joillain joki. Viime kesän kuvia selaillessani tajusin jotain: mulla se on järvi. Siitä maisemasta en luopuisi. Parhaat uimarannat, idylliset pikku poukamat, hiekkapohja, hellepäivien uimaretket, lapsuudenkaverien mökkirannat...

Se on mun mielenmaisema!! En oo ikinä tiennyt, mikä mun mielenmaisema on, enkä oikein tajunnut edes mitä se tarkoittaa, mutta nyt tiiän. Samalla tunnen itseni ensimmäistä kertaa oikeasti keskisuomalaiseksi, sillä mihin muuhun tää järvirakkaus voisi liittyä kuin siihen, että oon asunut viimeiset 15 vuotta niiden keskellä. 

En malta oottaa taas ensi kesää ja kesäiltoja rannoilla, laitureilla ja mökkiterasseilla. Auringonlasku ja hiljaa väreilevä sumu järven pinnalla, onko kauniimpaa.

10. tammikuuta 2015

You know I love the players and you love the game


Vaikka uusi vuosi näytti hienolta Jyväskylän kattojen yllä Annan talon ullakon parvekkeelta, mulla oli huono fiilis. Haistatin mielessäni paskat uusille aluille, lupauksille ja tavoitteille, koska mikään ei kuitenkaan tulisi muuttumaan. En ollut pitkään aikaan tuntenut olevani niin jumissa, kuin silloin, juuri kun kaikki muut ympärillä tuntuivat hehkuttavan maailman parasta uutta vuotta. 

Mutta vuoden vaihtumisen jälkeen mä repäisin ja irtisanouduin uudesta työstäni tarjoilijana. Mulla ei ollut uusissa vuorolistoissa yhtään vuoroa, ja se tuntui vähän liian hyvältä. Päätin sitten, että voisin tehdä itseni ainakin vähäksi aikaa onnelliseksi. Musta oli koko syksyn tuntunut, että oon menossa väärään suuntaan ja keskityn epäolennaisiin asioihin. Miksi käyttää väkisin niin suunnattomasti aikaa ja energiaa johonkin, joka ei tunnu hyvältä? Oon siinä asemassa, että mun ei tarvitse, tuleehan opintotuki tilille joka kuukausi kuitenkin. Laitoin asiat tärkeysjärjestykseen.

Mulla on nyt ehkä vähän totuttelemista siihen, että oon vaan opiskelija. En oikein tiedä mitä alkaisin tekemään sillä ajalla, minkä ennen käytin töihin, mutta se tuntuu älyttömän hyvältä. Enhän mä halua tarjoilla, mä haluan kirjoittaa, lukea ja matkustaa. Nyt oon menossa oikeeseen suuntaan, ja aion keskittyä siihen. Ilman lupauksia ja tavoitteita.